Annetaan vaihdossa melko hyvin käyttäytyvä psori

Monen valoisan viikon jälkeen räjähdin taas eilen sairaudelleni. Mitta tuli täyteen, kun nousin työpäivän jälkeen tuoliltani ja huomasin, millaisen määrän hilsettä olin päivän aikana onnistunut karistamaan sen mustalle verhoilulle. Olin hyvin häpeissäni. Niin nolona, että olin valmis vaihtamaan psorin heti mihin tautiin tahansa.

Kotona rupesin pohtimaan, minkä sairauksista ottaisin mieluiten psorin tilalle.

Diabetes? Ei ainakaan sitä. Poikaystäväni enon toinen jalka on amputoitu diabeteksen takia. Sairaus on vienyt häneltä myös näön, vaikka hän ei ole vielä viittäkymmentä.

Astma? Pahimmassa tapauksessa minun pitäisi luopua jalkapallosta. Ala-asteella luokkakaverillani oli niin paha astma, ettei hän voinut juuri koskaan osallistua liikuntatunneille, ja aina talvisin hänet piti kuljettaa autolla kouluun.

Pälvikalju? 15-vuotiaalta serkkutytöltäni lähti pari vuotta sitten sen takia hiukset, kulmakarvat ja ripset. Nyt karvat ovat tulleet takaisin, mutta voivat taas tippua milloin tahansa.

Menieren tauti? Lukiokaverini kiidätettiin monesti kesken luennon huimauskohtauksen takia ambulanssilla sairaalaan. Huimaus ja oksentaminen saattoi kestää päiväkausia. Koskaan ei voinut ennustaa, milloin kohtaus tulee.

Reuma, atopia, epilepsia: vaihtoehtoja riittää.  Minun kokemukseni niistä ovat varmasti kärjistettyä. Siitä huolimatta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että valitsisin kuitenkin ehkä kaikista mieluiten psoriaasin. Sen kanssa olen oppinut elämään. Huonoista päivistä huolimatta tulemme yli kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen melko hyvin toimeen keskenämme.