Kun etiketti petti

Kaikkia ei voi miellyttää. Kun käännät kasvosi toiselle, näytät toiselle persettä. Tämä on totta, mutta se ei tarkoita, että siihen päälle pitää vielä pieraista. Voimme siis vaikuttaa siihen, miten toisia ihmisiä kohtelemme. Missä siis vika? Psoriaatikko ei saa olla rauhassa katseilta tai ikäviltä kommenteilta, mutta uimahallissa saa uida ihan yksikseen omalla radalla ja täpötäydessä saunassa saa metrin hajuraon. Kahvipöydässä ihmiset muistavat etiketit, mutta kun vastaan kävelee psoriaatikko, suusta saattaa päästä mitä kummallisimpia sammakoita.

Kokemuksesta tiedämme, että puhuminen voi ratkaista merkittävästi ongelmia, mutta puhumalla voidaan myös tuottaa paljon ongelmia. Siksi ei ole yhdentekevää, miten kieltä käytämme ja miten kohtaamme toisen ihmisen arkielämän tilanteissa. En ole oikein osannut koskaan peitellä ihoani. Olen aina ollut sitä mieltä, että jokaisella on oikeus olla avoimesti oma itsensä. Siksi olen kuullut jos minkälaisia kommentteja ihostani.

Ikävimpiin kommentteihin lasken ne, joilla kyseenalaistetaan oma hoitamiseni. Monet luulevat, että kaikki sairaudet hoituvat pillereillä ja ulospäin näkyvät ongelmat lasketaan yleensä suoraan sairastavan omaksi syyksi. Syötkö jotain sopimatonta?! Juotko liikaa alkoholia!? etkö ole rasvannut?!

En koe kuitenkaan vihaa epäkunnioittavia ihmisiä kohtaan. Ajattelen, että epäkohtelias käytös toista ihmistä kohtaan johtuu omista peloista, puhtaasta ajattelemattomuudesta tai mielen kehittymättömyydestä. Selitän mielelläni, mistä on kyse ja annan ihmisten muodostaa oman mielipiteensä asiasta. Maailma nyt sattuu olemaan valtaosin kauneusihanteita palvova paikka, jossa monet psoriaatikon kohdatessaan ajattelevat ”luojan kiitos, minulla on terve iho”. Onneksi on olemassa myös sellaisia ihmisiä, jotka koskettavat ja kysyvät, ”Eihän sinua satu, jos kosketan?”.