Syksyä kohti…

Lomat on lomittu ja työt taas maistuvat, kun akut on saatu ladatuiksi. Kesästä voi sanoa, että onneksi se ei ollut niin kolea ja vähäaurinkoinen kuin viime vuonna. Ainakin täällä Oulussa nautittiin monista “kanariansaarimaisista” aurinkoisista parikymmenasteisista päivistä, jota voisi pitää aurinkoa sietävän ja uv-valosta hyötyvän psoriaatikon ideaali-ilmastona. Eli ei ole liian kuumaa, että hikoilisi, jolloin saa täyden hyödyn irti ilmastohoidosta. Vaikutelma tulikin, että valohoitoja ei tarvinnut määrätä niin monelle psoriaatikolle kuin viime kesänä, ja valohoidot saattoi myös lopettaa lyhyempään ja kehottaa hyödyntämään luonnonvalon.

No, nyt on taas vuorossa pimeä vuodenaika, mutta ennen sitä nautitaan sienestämisestä ja marjastamisesta, eränkäynnistä ja ruskasta. Itsellä on tiedossa kiireinen syksy. Kirjoitusharrastukseni on poikinut 500-sivuisen romaanin, jonka kustannustyöt verottavat aikaa. Sitten pitäisi tehdä ihotautilääkärin työtä julkisessa ja yksityisessä terveydenhuollossa. Kaiken lisäksi lokakuussa eteen napsahtaa erikoislääkärikuulustelu, joka on pakko suorittaa saadakseen laillistetun ja itsenäisen ihotautilääkärin oikeudet. Kuulustelua voisi verrata yliopistokirjoituksiin, joskin lukemista taitaa olla vielä sitäkin enemmän: kuuden vuoden tietämys täytyy osoittaa viiden tunnin kirjallisessa kokeessa.

Syystunnelmia toivotellen,

kummitohtorinne