Blogikirjoitukset ovat kunkin kirjoittajan omia ajatuksia. Psoria hoidetaan rasvoilla, valohoidolla, systeemisillä tai biologisilla lääkkeillä riippuen sairauden vaikeusasteesta.
Lomatunnelmia!
Me lääkäritkin pidämme lomia ja minulla on ilo nauttia omistani juuri nyt. Tämä juhannus on kohdallani poikkeuksellinen, sillä en ole mökillä tai kaupungilla juhlimassa, en Suomessa ollenkaan, vaan matkoilla. Madridissa on ihotautilääkäreiden konferenssi, joten otin ja lähdin sinne. Konferenssin on järjestänyt paikallinen ihotautilääkäreiden yhdistys, ja väkeä täällä näyttää olevan vaikka kuinka.
Tarkoitus oli tulla luomaan suhteita uuden oppimisen lisäksi, mutta näinhän tässä kävi, että kun olen niin ujo, en uskalla tutustua kehenkään. No, ei se mitään, luennot ovat hyviä, ja pakkohan näissä koulutuksissa on käydä, sillä saadaksemme erikoislääkärin tittelin meidän on kerättävä kaikkiaan 60 tuntia koulutusta erilaisissa konferensseissa ja tilaisuuksissa erikoistumisaikanamme.
En olekaan aikaisemmin käynyt täysin espanjankielisessä koulutuksessa, Aiemmin ne on aina pidetty englanniksi tai suomeksi. Yllättävän hyvin kaiken kuitenkin ymmärtää, tosin olen lukenut kieltä ja matkustanut maassa paljon. Pidän valtavasti Espanjasta. Ilmasto on lämmin, ihmiset kauniita ja helposti lähestyttäviä.
Kongressina tämä on kovin tyypillinen lääkärikongressi. Päivät täyttyvät luennoista joiden välissä samoillaan erilaisten näyttelytiskien lomassa, kerätään esitteitä, kuunnellaan esittelijöiden selostuksia, ja jossain välissä nautitaan lounas.
Olen yrittänyt kerätä uutta tietoa mahdollisimman paljon, joskin välillä eittämättä kiinnostaa enemmän Madridin loputtomat shoppailumahdollisuudet ja ulkona porottava 36 asteen helle. Psoriaasi on hyvin edustettuna, löysin paikallisen psoriliiton tiskin, josta otin valokuvankin. Lisäksi kuvasin kongressirakennuksen, joka on kuvataiteilija Miron koristama, nähtävyys jo sinänsä.
Psorin suhteen täällä on enimmäkseen esillä erilaiset biologiset hoidot ja sitten jokunen uusi paikallishoitoinnovaatio. Ei kuitenkaan mitään mullistavaa, joka olisi pistänyt erikseen silmään.
Nyt sitten juhannuksen viettoon! Täällä juhannusta ei juuri huomaa. Etelä-Espanjassa on San Juanin juhla, jonka perinteisiin kuuluu ilotulitus ja kastautuminen meressä keskiyöllä, jolloin voi toivoa jotakin, minkä väitetään toteutuvan. Mutta esimerkiksi vapaapäivä tämä perjantai ei ole, vaan kaupat ovat auki ihan normaalisti.
Viikonloppu on asettunut Madridiin. Ihmiset kerääntyvät kuumille kaduille maleksimaan ja katselemaan katutaiteilijoiden edesottamuksia. Ravintolat ja baarit täyttyvät, eikä meneillään oleva lama näy ulospäin muuta kuin korkeintaan vähän alentuneissa hinnoissa. Kutkuttaa päästä pitkästä aikaa Madridin yöelämään, joka on tunnetusti maailman kenties vilkkainta. Täällä todellakin osataan juhlia, ja aina aamuun asti!
Tänään metrossa osui silmään kalpea, hyvin vanha mies. Hänen ihonsa oli hämmästyttävän vaalea espanjalaiseksi, ja ajattelin, että kenties hän sairastaa vitiligoa eli ihon pigmenttikatoa, tai sitten hänen juurensa olivat jossain Pohjois-Euroopassa tai kenties Irlannissa. Hän vaikutti hyvin heikolta; hänen oli keskityttävä pelkästään pysyäkseen pystyssä, ja hän tuijotti järkähtämättä yhteen kohtaan metron seinässä. Hänen vaaleutensa yhdistettynä heiveröiseen olemukseen toi mieleen aaveen. Olin varma, että jos olisin yrittänyt koskettaa häntä kädelläni, sormeni olisivat viistänyt vartalon läpi kuin se olisi pelkkää ilmaa.
Mutta sitten näin, ettei hän ollutkaan yksin. Metro pysähtyi ja mies kääntyi ovea kohti poistuakseen, ja hänen takaansa nousi kaksi nuorta, tyttö ja poika, jotka olivat istuneet hänen vierellään koko ajan. Pojan kasvonpiirteissä oli jotakin samaa kuin vanhan miehen, ja päättelin hänen olevan miehen pojanpoika. Tyttö oli kenties pojanpojan tyttöystävä. He ottivat vanhaa miestä hellästi käsipuolesta ja auttoivat metrosta ulos. Sitten seurue poistui käsikynkässä, iloisesti jutellen ja hymyillen. Siihen tiivistän Espanjalaisen elämänmenon. Perhe on kaikessa aina yhtä, ja nuorempien on kunnia-asia auttaa sukunsa vanhempia ja heikkokuntoisia. Heidän kanssa käydään lääkärissä, otetaan kotiin asumaan ja pidetään seuraa, eikä ainakaan koskaan jätetä yksin. Ei edes metron ja suurkaupungin vilinään.
Vivá Espanja! Hauskaa juhannusta!
Tonin blogi | Suora linkki | Tagit: espanja, loma, koulutus, konferenssi













