Voimavara erilaisuudessa

Tämän päivän trendi näyttää olevan oman sisäisen lapsen kohtaaminen ja itsensä parantaminen menneisyyden traumoilta. Monesti kuulen puhuttavan sisäisestä lapsesta, joka on täynnä aitoa iloa ja olisi hyvä osata ohjata aikuisiän tekemiseen. Minusta näyttää kuitenkin enemmän siltä, että usein ihmisten välisen konfliktin takana on juuri tuo sisäinen lapsi. Tämä lapsi ei kuitenkaan ole iloinen ja leikkisä vaan vaille ymmärrystä ja hyväksyntää jäänyt lapsi. Uskon, että kyvyttömyys ymmärtää ja puolustautumaan itseensä kohdistuvalta vääryydeltä synnyttää erilaisia opittuja käyttäytymismalleja, joiden tarkoitus on pyrkiä säilyttämään jonkinlainen tasapaino elämässä. Näiden opituttujen selviytymismallien perimmäinen tarkoitus on suojella itseämme, mutta niihin jumittuminen aiheuttaa ristiriitoja ja syö kykyämme mukautua ja eläytyä läsnäolevaan hetkeen.

Ajan ja kasvun tarkoitus näyttää olevan menneisyyden haavojen kohtaaminen, niistä vapautuminen ja  lopulta oppiläksyn hahmottuminen ja ymmärrys. Kipu ja kärsimys ”pakottaa” ihmisen kasvamaan ja huomioimaan omia itseensä kohdistuvia toimintamalleja ja ajatuksia. Aika ilman toimintaa ei poista ongelmia. Ajan kanssa voimme katsella ja käsitellä, muokata ja hyväksyä osia itsessämme. Luin ajatuksesta, että suhtautuessamme ihmiseen sellaisena kuin hän on, teemme hänestä huonomman, mutta suhtautuessamme eläytyvästi siihen, mitä hän voisi olla teemme hänestä paremman. Tämä on hyvä ohjenuora psoriasiksen kanssa elämiselle. Minä haluan suhtautua sairastaviin kanssaihmisiin siten, että uskon heissä jokaisessa olevan sisäisiä voimavaroja parantaa elämänlaatuaan, jolloin myös psoriasis saa vähemmän tilaa jyllätä kehossa. 

 Vaikka ajattelemme tämänhetkisen maailman olevan täynnä erilaisuutta ja sen ymmärtämättömyyttä, on kuitenkin hyvä katsoa asiaa toiseltakin kannalta. Erilaiset järjestöt järjestävät apua ja tukiryhmiä, jotta erilaisuutta kokevat yksilöt voisivat toimia yhteiskunnassa arvostaen omaa itseään sellaisena kuin on. Hyvä terapia ja tuki ohjaa ihmistä vapautumaan rakkaudettomuudestaan itseään kohtaan ojentamalla avaimet siihen oveen, jonka kautta rakkautta voi tulla sisälle. Tuo ovi on itsensä hyväksyminen ja rakastaminen, eikä sitä voi avata kukaa muu kuin jokainen itse.