Minun tieni

Olen vajaan vuoden käynyt koulua, jonka nimen kuullessaan monet havahtuvat “anteeksi mitä koulua käyt?”. Toistaessani käyväni shamaanikoulua, jäävät monet sanattomaksi ja toiset yltyvät pitkään uteliaisuuden sävyttämään keskusteluun. Itse koen koulusta kertomisesta vaihdellen ilon, kiitollisuuden, tuomitsemisenpelon ja häpeän tunteita.

Koulussamme käymme läpi minuuden kokonaisuutta ja tarkastelemme asioita, jotka näyttävät horjuttavan henkilökohtaisesta sisäisestä tasapainosta. Etsimme ja vahvistamme luontoyhteyttä sekä siltaa näkyvän ja näkymättömien maailmojen välillä. Herättelemme myös sisäistä ääntämme ja haemme tasapainoa feminiinisen ja maskuliinisen energioiden välillä. Rummutusmatkat omaan alitajuntaan eivät ole helppoja ja alati pintaan nouseekin erilaisia tiedostamattomia verhouksia, joilla olen pyrkinyt peittelemään itseäni.

Koen shamaanikoulun olevan minunlainen tapa katsoa todellista itseäni peilistä. Uskon rehellisen, usein kivuliaankin, itsensä kanssa työskentelyn johtavan hyväksynnän ja rauhan tunteeseen, josta jo nyt olen saanut kokea hetkittäisiä onnen ja keveyden hetkiä. Minulle psoriasiskin on oire, joka rauhoittuu sitä mukaan, mitä enemmän koen hyväksyväni itseni sellaisena kuin olen.

Minun oma ihana minä

Teoriassa kaikki on niin yksinkertaista ja helppoa. Ideaalista olisi rakastaa itseään, jotta myös muut voisivat sinua rakastaa. Mutta mitä itsensä rakastaminen tarkoittaa? Miten käyttäytyy itseään rakastava ihminen? Miten hän puhuu tai rakastaa muita? Voiko itseään rakastaa liikaa? Ja mihin me ylipäätään tarvitsemme itsemme tai toistemme rakkautta?

Puhelin ystäväni kanssa omistamisesta ja sanoin olevani luonteeltani sellainen, ettei minulle ole tärkeää omistaa mitään. Jäin miettimään, mikä on todella minun ja väitin, että voin luopua mistä vain, kunnes ystäväni sanoi ”sinä olet sinun”. Ymmärsin, että on tullut aika pohtia tätä omistussuhdetta.

Ajatukset, sanat ja teot ovat minun. Tai tulisi olla. Kodit, koulut, ystävät ja media tyrkyttävät jatkuvasti omia mielipiteitään, joten mistä tiedän, millainen on se minä, jonka minä omistan? Kuinka se ajattelee, puhuu tai toimii?

Minän kuunteleminen on haastavaa ja sen toteuttaminen vielä enemmän rohkeutta kysyvää. Vaikka ajattelisimmekin jostain asiasta eri tavalla, niin huomaamme sanovamme tai tekevämme toisin, sillä uskomme olevamme silloin rakastettavempia. Jos emme toteuta rehellistä itseämme, emme voi aidosti rakastaa itseämme sellaisena kuin olemme. Tällöin teorian mukaan meitä ei voi kukaan muukaan silloin aidosti rakastaa. Aikamoinen noidankehä, josta näyttää pääsevän ulos vain olemalla aito rehellinen itse.

Nyt istun hiljaisuudessa ja katselen minun omaa ihanaa minääni, joka on maalannut ulkoseinänsä pilkukkaaksi. Hän tahtoo sanoa, että hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, kunnioita itseäsi ja vedä omat rajasi. Reagoi, jos joku loukkaa minuuttasi. Valitse oma hyvinvointisi ja kävele pois tilanteista, joissa sinulla ei ole lupa olla oma ihana rehellinen sinä.