Kun auringonotosta tulee ongelma

Kahden viikon yhtäjaksoisen työputken jälkeen koitti viimeinkin armolliset vapaapäivät. Työputken aikana haaveilin lukuisia kertoja siitä, miten saan vapailla nukkua niin pitkään kuin ikinä haluan.

Eilen kuitenkin heräsin jo ensimmäisen kerran viideltä, koska parvekkeen avonaisesta ovesta paistoi sisään nousevan auringon säteet. Sen jälkeen aamu kuluikin ilmaa tarkkaillessa: paistaako aurinko tänään, eikö se paista, paistaako se sittenkin?

Aamukahdeksalta jatkoin sään tarkkailua sohvalta käsin. Kymmeneltä menin ulos vain huomatakseni, että olisi pitänyt pukeutua pitkähihaiseen. Kahdeltatoista sain melkein hermoromahduksen, koska aurinko paistoi sillä hetkellä kuumasti ja minä olin autolla ostoksilla jossakin laitakaupungilla. Kahdelta rojahdin aurinkotuoliin ja heitin paidan pois. Kymmenen minuutin päästä jouduin laittamaan sen takaisin, koska aurinko meni pilveen ja tuli viileä.

Illalla ymmärsin, että olen onnistunut hankkimaan itselleni stressin auringonotostakin. Viis siitä, että aurinko parantaa ihottumani, stressi tuo läiskiä koko ajan lisää. Nyt yritän hillitä itseäni, etten kävisi jatkuvasti Ilmatieteen laitoksen sivustolla katsomassa viiden päivän sääennusteita.

Tiedoksi vain, että huomenna paistaa aurinko, kun olen töissä. Viikonloppuna sataa, kun olen vapailla. Parannusehdotuksia aurinkoholismiin otetaan vastaan.

Negatiiviset tunteet eivät maadu, vaikka psorihilse maatuu

Tukahdetut tunteet eivät kompostoidu. Ne ovat ongelmajätettä, jotka ovat oman hyvinvoinnin vuoksi hyvä lajitella. Aika parantaa haavat, totta ja ei totta. Ongelmat ovat kyllä ajan kanssa poissa mielestä, mutta ne ovat vain haudattuna syvälle sisimpään. Ajan kuluessa niille käy kuin biologisille jätteille kaatopaikalla: ne mätänevät ja aiheuttavat vaarallisia päästöjä, jotka saastuttavat ajatuksiamme ja käytöstämme. Ne saastuttavat, ei vain omaa henkilökohtaista olemistamme, vaan myös ympäristömme.

Psoriasis on haasteellinen sairaus, joka jo itsessään aiheuttaa monia negatiivisia tunteita, kuten riittämättömyyttä, vihaa, masennusta, ahdistusta, syrjäytymisen tunnetta jne. Kokemuksen kautta olen kuitenkin huomannut, että useimmiten psoriasis ei ole sairastavan elämässä ainut, saati ensimmäinen samanlaisia tunteita aiheuttava asia. Silti se on helppo leimata syntipukiksi ja ajatella, että psoriasis ON AINUT asia, joka estää olemasta tai tekemästä jotain. Unohdamme oman vapaan tahtomme ja arvoitukseksi jääkin, olisimmeko tehneet, olleet tai tavoitelleet sitä jotain, mikäli emme olisi sairastuneet psoriasikseen. Kliseistä, mutta totta, että usein haluamme sitä, mitä emme voi saada. Et halua sitä, mitä olet saanut. Haluat sitä, mitä et ole saanut.

Usein vastoinkäymiset elämässä kertovat siitä, että on aiheellista muuttaa jotain elämässä. Kyse voi olla ihmissuhteista, asenteesta itseä, maailmaa tai toista ihmistä kohtaan tai materiaalisesta asiasta, kuten työpaikan tai asunnon vaihdosta. Muutos on pelottava asia ja usein jämähdämme paikallemme samaan vanhaan kurjuuteen kuin hyppäämme tuntemattomaan.

Minulla psoriasiksen pöydälle nostama kissa maukuu usein ihmissuhteista, alkoholista, ravinnosta, liikunnan puutteesta tai stressiä aiheuttavista asioista. Tätä kissaa on vaikea olla huomaamatta, sillä se aiheuttaa kutinaa, hilseilyä ja särkyä. Psoriasis on muuttanut elämääni hyvin paljon. Mutta eniten olen kiitollisuuden velassa sille siitä, että se on laittanut elämäni arvot minulle itselleni loppujen lopuksi suotuisempaan ja parempaan järjestykseen.