Listen so you can learn

Meillä oli taas tiukka perhetapaaminen. Olen ajatellut, että oma perheeni olisi ehdottomasti viimeisten joukossa, jos joskus kaikki maailman ihmiset todella oppisivat kommunikoimaan siten, että he todella kuulisivat toisiaan. Meidän perheessä nähdyksi lähinnä tulee hän, joka jaksaa huutaa kovimmin tai hän, joka ensimmäisenä lähtee itkien ovesta. Todella kuulluksi en muista monenkaan usein tulleen.

Sainkin kokea miellyttävän yllätyksen. Aloimme muutaman aasinsillan jälkeen keskustella heikkouksis-ta ja sovimme, että jokaisen tuli kertoa oma heikkoutensa. Rakas äitini ja yksi sisaruksistani olivat sitä mieltä, ettei heillä ole heikkouksia. Muut koittivat ystävällisesti tietysti avittaa. Siitä keksimmekin, että jokainen sanoo seuraavan heikkouden ja se, joka kuuntelee ei saa kommentoida, koska muuten syttyi-si taas huutoäänestys siitä pitääkö väite paikkansa vai ei.

Meillä ei onneksi ole paljon asioita kaunisteltu, joten jokainen sai kyllä tutaa siitä, mitä on todella ottaa vastaan rakentavaa kritiikkiä. Joukossamme oli yksi englanninkielinenkin, eikä edes kielimuuri tullut vastaan takoessamme kuumaa rautaa. Kierros meni lopulta niin hyvin, että päätimme ottaa uuden kier-roksen ”mikä luo yhteyttä ja mikä katkaisee yhteyttä minun ja sinun välillä”, jossa jokainen kävi henkilö-kohtaisesti jokaisen läpi. Osa jätti kyllä leikin kesken, mutta illan päätteeksi pystyin sydämestäni kiittä-mään perhettäni, että kerrankin olin täydellisesti nauttinut ajastani heidän kanssaan! Myönnän epätoi-vottomuudessani heittäneeni hanskat tiskiin, vaikka peliä ei ollut vielä vihelletty poikki.