Best Day Of My Life…so far ;)

Totesin että haluan maailmalle siitä kirjoittaa miten onnistuneesti pienen psoriaatikon eilinen (29.05) päivä saatiin huippuunsa ja iho tykkää :)

Päivä alkoi ihan normaalisti ja äetee soitteli "tuleppas poika käymään!"... Siitä istumasta menin äeteelle ja mikäs minua siellä odottikaan?! Synttäri kahvitus yllätys!!! Siskoni ja Äetee olivat järkänneet kahvitus kekkerit kakkuineen. Siinä sitten oltiin ja seurusteltiin tovi kunnes kaikki "katosivat" ja itse jäin vielä odottamaan tätiäni ja hänen ukkoaan :) Tädin miehelle Karille, kehuin että ystävät ovat ostaneet minulle keilapallon lahjaksi jotta pääsisin harrastamaan keilausta omalla pallolla! Nice! Siitä hän innostui ja tokaisi minulle "Jaahas se on sitten keilauskisojen paikka joku viikonloppu!!" Meidän Karin tuntien joka on ns urheiluhullu niin hän oli tosi innoissaan asiasta ja huomattavasissa oli lievää jännitys tärinää käsissä hhahah :D katsotaan kuinka meidän kisojen käy... Kunnes olin saanut kahvitus operaation pulkkaan lähdin kodio käymään. Tietenkään en ajaessa jutellut puhelimessa kaverin kanssa kysyäkseni hänen suunnitelmiaan... Jälkeenpäin kun mietin niin siitä puhelusta olisi voinut jotain mahd arvata mitä Henrikille on suunniteltu päänmenoksi... Eipä siinä menin kotiin ja puhelussa soveimme että menen kaverille "Kitukylään" vierailemaan ja jotain pientä sauna politiikkaa... Matkalla koitin soittaa siskolle että mihin hän katosi kun minulle oltiin vaan sanottu "joo hän meni katsomaan jotain punkkari poikaa" :) oookei :D ei siinä serkkuhopealle soitin: "moi tässä kaverin luona kyläsaaressa".... Okei siitäkin puhelusta olisi voinut tulevaa arvailla tosin Jounilla asuu sielläpäin muitakin kavereita kuin kenelle itse olin soitellut ja sauna "treffit" sopinut. Kamat kasaan kotona ja suunta "kitukylään".... Saavuin kaverin "viimeinen talo vasemmalta" pihaan ja siellä Kaitsu mua jo odottikin pihalla. Siinä hetken keskustelimme jotain ihan vaan kunnes Meidän aikoinaan pystyttämämme 5x8m paviliongista putkahtivat ISO poppoo immeisiä huutaen "Yllätys" :) olin hetken "shokissa" ja tärisin. Sisko heti tulee ensimmäisten joukossa uudelleen onnittelemaan ja kysyin vaan häneltä "Missä se sun punkkari poju on?" :D kommenttini aiheutti hetken naurut ja ruvettiin pistämään bileitä aluilleen kun juhlakalun he olivat paikalle saneet. Minuthan puettiin "intiaaniksi" :D Siinä sitten aloitimme murkinoimaan ja poikain kanssa pelaten pöytäjalkapalloa. Lahjojakin sain joten kilttikin olin ollut selvästi! Yli siisti lahja oli "aikuiset ystäväni"-kirja joka oli samallainen kuin pienempänä ihmisillä oli eli aina aukeama per ihminen ja siinä kysyttiin eriäviä kysymyksiä. Kaikki vuorollaan sitä täyttivät ja oli hieno huomata sitä lukiessa että kaikki olivat vastauksiin piilottaneet fraaseja joista heidät tulen aina muistamaan vaikka lukisinkin sitä esim seuraavan 25 vuoden jälkeenkin!! Juhlat jatkuivat perinteisin menoi, saunoimme yms... ehtoon eteni mukavasti ja oli muuten pitkästä aikaa psoriaatikon ihana päivä! IHO kiittää!

Loppuun Kiitos kaikille <3 (näitä päiviä lisää kiitos)

Possunuha varastaa palstatilaa

Havahduin tällä viikolla siihen, etten ole pitkään aikaan murehtinut ihoani. Sikainfluenssa on varastanut minulta kaiken sen huomion, jonka yleensä annan psorilleni.

Kun avaan lehden, näen sikainfluenssan uusimpia käänteitä kirkuvat otsikot. Sama toistuu netti- ja televisiouutisissa. Kaupungilla tauti kävelee vastaan paperinenäliinaan yskivinä ihmisinä ja desinfiointipulloina ylioppilasravintolan tiskillä. Facebookissa joka toisen kaverin statuspäivitys käsittelee H1N1-rokotetta tai nousevaa kuumetta.

Jos psorista kohuttaisiin mediassa yhtä paljon, kenenkään ei tarvitsisi enää tapittaa monttu auki uimahallissa käyviä psoriaatikkoja. Eipä silti, psoriin olisi keksitty jo parannuslääke, jos sen tutkimukseen käytettäisiin edes murto-osa niistä resursseista, jotka nyt käytetään sikainfluenssaan.

Toisaalta on vain hyvä, ettei psorista kuhista mediassa juuri lainkaan. Joukkohysteria on tehnyt possunuhasta pelottavan ja päivittäisen puheenaiheen. Elämästä ei tulisi mitään, jos ihmiset kauhistelisivat samalla tavalla jokaista kausi-influenssaa ja norovirusaaltoa. Uutistulvan alle unohtuu se totuus, että sikainfluenssa ei ole keskivertosuomalaisen kohdalla yhtään pahempi kuin se tavallinen syysnuha.