Ihmeellinen Garra Rufa?

Hieraisin silmiäni taannoin Espanjassa, kun kävelin uudenlaisen ihonhoitokeskuksen näyteikkunan ohitse. Kyseessä oli fish doctor -hoitoja tarjoavasta laitoksesta, eli vapaasti suomennettuna siis kalalääkäreistä. Näyteikkunan mainoksissa luvattiin apua hyvin monenlaisiin ihosairauksiin kuten psoriaasiin, kalansuomutautiin sekä kämmenten sekä jalkapohjien liikasarveistumiin.

Kalatohtorit eivät sinänsä ole mitään science fictionia, geenimanipuloituja ihmeolentoja tai lääketeollisuuden kehityksen viimeisin riemuvoitto, vaan kyse on aivan tavallisesta kalalajista nimeltä Garra Rufa. Kala tulee Lähi-idästä Turkista, jossa se on elänyt paikallisissa vesistöissä jo vuosisatojen ajan. Mistään piraija-lajikkeesta ei myöskään ole kyse, mutta jostain syystä Garra Rufa on mieltynyt ihmisen ihon pinnallisimman kerroksen, marraskeden mutusteluun. Marraskesi (ihon sarveiskerros) on kuollutta kudosta, jonka tehtävänä tarjota ihollemme mekaanista suojaa ja eristepintaa elimistön sekä sitä ympäröivän maailman välille, ja myös auttaa pitämään ihon kosteus sisällään. Monissa ihosairauksissa, kuten juuri psoriaasissa ja kalansuomutaudissa, marraskesi on liian paksu ja rakenteeltaan virheellinen, ja juuri tämän vuoksi iho hilsehtii, muuttuu valkoiseksi sekä lohkeilevaksi.

Ei siis ihme, että kun kalalääkärit käyvät työhön, hilsehtivä iho tuntuu sen jälkeen sileältä kuin vauvan peppu.

Joulun alla onnistuin näkemään televisiosta lähetetetyn dokumentin turkkilaisista hoitolaitoksista, joissa ihotautilääkärit määräävät laitoksissa pitkiä ajanjaksoja viettäville potilailleen Garra Rufa -hoitoja. Potilaat makasivat lämpimissä altaissa tuntikausia lähestulkoon päivittäin. Palkintona parin viikon hoitojaksosta iho muuttui sileäksi, toki psoriaasista punoittavat läiskät jäivät ennalleen, mutta tauti oli nätisti ihon tasalla eikä ikävästi hilsehtivänä pinnalla. Samaan hoitotulokseen olemme tottuneet pääsemään kyllä myös ihotautiklinikoissa, tarjoamalla esimerkiksi UVB-valohoitoa kymmenisen minuuttia päivässä kolmena päivänä viikossa. Jo 10-15 hoitokerran jälkeen läiskät ovat ihon tasalla, monet myös punoittavista muutoksista ovat painuneet kokonaan näkymättömiin ja potilas on vähintään yhtä tyytyväinen kuin päästessään kalatohtoreiden valtakunnasta viimeinkin kotiinsa jatkamaan entistä elämäänsä.

Mutta eikö kyseessä ole mitä luonnonmukaisin ja hellävaraisin hoitovaihtoehto ikävälle taudille? Luonnonmukainen kyllä, mutta hygieenisyydestä voi olla toista mieltä. Iso-Britannian terveysviranomaiset ehtivät syksyllä jo varoittaa kalahoitoon turvautuvia teoreettisestä tartuntatautien riskistä, sillä lämmin vesi, jossa kalat uivat ja jota ei voida vaihtaa tai desinfioida potilaiden vaihtuessa, saattaa mahdollistaa erilaisten taudinaiheuttajien, kuten hepatiitti-virusten tarttumisen potilaasta toiseen - etenkin jos hoitoja saavilla on jokin ihosairaus, jossa ihoon kehittyy herkästi haavaumia, kuten juuri psoriaasissa. En kuitenkaan ainakaan henkilökohtaisesti ole vielä ehtinyt kuulla, että tällainen tartunta olisi koskaan vielä päässyt tapahtumaan.

Löysin lääketieteellisten tutkimusten tietokannasta yhden tutkimuksen, jossa arvioitiin kalatohtoreiden tarjoamien hoitojen vastetta psoriaasissa. Siinä kalahoitoja saavien potilaiden vastetta verrattiin tavallista solarium-valoa saavien potilaiden hoitovasteeseen, mitä pidän omituisena. Jokainen ihotautilääkäri ja myös todennäköisesti suurin osa psoriaatikoistakin tietää, ettei solarium-valolla ole minkäänlaista tehoa psoriaasissa. Kalahoitoja saaneiden ihotilanne parani merkittävästi, ja potilaiden mielestä myös psoriaasi ei uusiessaan tuntunut uusivan niin hankalana kuin aikaisemmin - vaikkei pysyvää hoitovastetta kalahoidoilla saatukaan aikaiseksi. Kalahoito oli myös hyvin siedettyä, eikä haittavaikutuksia raportoitu - ellei sellaisena voi pitää hoitojen työläyttä ja hoitokertojen pitkää kestoa.

Suomalaiseen hoitokulttuurin en usko kalahoitojen rantautuvan. Meillä ei ole varaa laittaa kansalaisia viikkokausiksi laitoksiin makailemaan kylvyissä, vaan psoriaasin hoidot pyritään järjestämään potilaan arkitöiden ohella, ellei tauti satu sitten ole erityisen hankala ja invalidisoiva. Heidät, joilla tauti on hankala ja vaatii töistä irtaantumista, koitetaan saada ilmastohoitokuntoutukseen tai sairaaloiden osastohoitoon. Mutta psoriaasin tukihoidoksi Garra Rufan toivotan lämpimästi tervetulleeksi, kunhan vain hoitoja voitaisiin tarjota matalin kustannuksin kaikille sitä haluaville. Kun psoriaasiläiskien pinnalla jäköttävä hilse saadaan kuorittua irti - tavalla millä hyvänsä - niin pohjalta paljastuvaan tulehtuneeseen psori-ihoon pääsevät muut hoidot tepsimään paremmin.

Elinikäinen elämänkumppani

Aina mukana, niin hyvässä kuin pahassa. Sellainenhan tämä psori on elämänkumppanina. Onneksi se katoaa välillä lähes olemattomiin, kunnes sitten päättääkin palata röyhkeästi takaisin. Jos tämän elämänkumppanin antaa hallita ja määrätä liikaa, se saattaa ottaa liian suuren otteen elämästä. Se voi jopa vaikuttaa siihen, millaiseen ammattiin valmistut. Tai hankitko itsellesi perhettä, ystäviä tai seurustelusuhteita. Joskus se vetää mielen niin matalaksi, ettei tee mieli lähteä edes ihmisten ilmoille. Hyvät neuvot tulevatkin välillä tarpeeseen. 

Mutta osaa se olla rakastettavakin, varsinkin silloin kun se pysyy omissa oloissaan, tai on tyytyväinen saamaansa hoitoon. Joskus se laittaa ihmisen miettimään omaa elämää oikein tosissaan ja opettaa hyviä elämänarvoja. Asiat pääsevät monesti oikeisiin mittasuhteisiin pienen puhuttelun jälkeen. Se on voinut ohjata ammatinvalinnassa oikealle tielle, tai löytämään juuri sen oikean ihmissuhteen. Se on kaikkea sitä, mitä annat sen olevan. Tässäkin suhteessa yhteisen sävelen on löydyttävä, vaikka lujille se välillä ottaakin.

Elämän valinnat ja psoriaasi

Kävin taannoin eräässä psoriaasikoulutuksessa, jossa kerrankin oli panostettu sisältöön psoriaatikon elämänlaadun osalta. Muuan ulkomainen arvostettu naistutkija, jonka nimeä en kerta kaikkiaan muista, oli perehtynyt psoriaasia sairastavien elämänkaaritutkimukseen, ja hän oli pannut merkille seikan, johon itse en ollut osannut kiinnittää huomiota. Nimittäin psoriaasi, joka tunnetusti puhkeaa herkästi juuri nuoressa aikuisuudessa, saattaa vaikuttaa epäsuorasti sairastuneen ihmisen koko loppuelämään perinpohjaisemmin, mitä äkkiseltään arvaisi. Laaja-alaisen, nopeasti ilmaantuneen iho- ja kenties nivelsairauden piinaama ihminen elää nuoressa aikuisuudessa juuri sitä aikakautta, jolloin tehdään tärkeitä valintoja opiskelujen ja työelämän suhteen. Taudin väsyttämä potilas saattaakin valita pidemmän ja työläämmän koulutuksen sijaan lyhyemmän ja helpomman reitin työelämään, tai vastaavasti kahdesta työpaikasta sen vähemmän vastuullisemman ja mahdollisesti pienemmin palkatun. Ja vaikka sairauden sittemmin saisikin hyvillä hoidoilla kuriin, niin potilas on kuitenkin jäänyt sille urapolulle, jonka taudista kärsiessään valitsi, ja putoaa ikään kuin kelkasta suhteessa siihen urapotentiaaliin, joka hänellä olisi ollut ennen psoriaasin puhkeamista.

Tämä on hyvä muistutus meille lääkäreille siitä, että hoidoista päätettäessä pieneltäkin tuntuvalla asialla voi olla potilaan koko loppuelämän kannalta ratkaisevan tärkeä merkitys. Nopea iho- ja niveloireiden kuriin saattaminen mahdollisista sivuvaikutuksista huolimatta ja potilaan toiveita kuunnellen auttaa pitämään hänet haluamassaan sisäisen potentiaalinsa mukaisessa uraputkessa ja saattaa estää häntä putoamasta elämän kelkasta.

Uudet tuulet puhaltaa

Kesä ja samalla loma hurahti ohi mukavissa merkeissä ja pian syksyn tuulet puhaltelevat kesätuulten tilalle. Syksy on ollut minulle henkisesti aina uuden alkua, kaipa koulujen alkaminen tekee sen tunteen vieläkin, että nyt tarttis tehdä jotakin uutta. Kesän herkuttelujen ja löysäilyn jälkeen tekee mieli ottaa ryhdikkäämpi ote elämään. Zumbakalenteri odottaa alkamistaan ja pian taas latinorytmit villitsevät kanssaihmiset jumppasaleille tanssimaan ja hikoilemaan. Työssäni saan kehitellä psorihoitajan vastaanottoa ja ilokseni olen huomannut että tälle on tarvetta.

Uusia koulutuksia ja kursseja on alkamassa eri tahoille. Potilasjärjestöt ovat suunnitelleet tulevia tapahtumia syksylle ja keväälle. Minä suosittelen lämpimästi niihin osallistumista, kerta se on ensimmäinenkin. Siellä tapaa toisia samaa sairautta potevia joilta varmasti kuulee hyviä vinkkejä ja elämäntarinoita. Olethan itsekin samalla toiselle se tärkeä kohtaaminen. Uusia hienoja Psoriasis potilasoppaita on tullut kaikkien saataville, niissä julkaistu tieto on varmasti sitä oikeaa ja tutkittua. Uusia tehokkaita lääkkeitä kehitellään koko ajan maailmalla psorin hoitoon, siitä hatunnosto lääketieteelle. Toivotan kaikille ihanaa ja energistä syksyä!

Aurinkoisia ajatuksia

Kesä on tullut vihdoinkin ja aurinko hivelee hipiää. Nyt saa taivaalta valohoitoa jos ehtii siitä nauttimaan. Psoriläiskät vaan esille ja auringonvaloa pintaan!

Kannattaa myös muistaa ihon suojaaminen auringon ultravioletti -, eli uv- säteilyltä. Vaikka se psorin hoidossa onkin erittäin hyvä ja tehokas hoitomuoto, on se myös ihon paha vihollinen aiheuttaessaan ihosyöpää. Iho muistaa jokaisen saamansa uv-annoksen ja iholla on norsun muisti. Jos iho palaa auringossa, on se riski ihosyövän synnylle. Hyvä tapa suojata ihoa palamiselta, on laittaa suojavoidetta kaksi tuntia ennen ulos menoa ja lisätä voidetta pitkin päivää. Kun auringonoton aakkoset muistaa ja maltillisesti aurinkoa ottaa, niin siitä voi myös nauttia turvallisin mielin.

Iho saattaa joskus herkistyä uv-säteilylle ja aiheuttaa isojakin ongelmia tämän vuoksi. Tällöin valolta suojautuminen on välttämätöntä ja se teettääkin työtä käytännössä melkoisesti. Esim. talojen ja autojen ikkunat joudutaan suojaamaan uv- säteilyltä ja vaatetuksen täytyy olla erikoisvalmisteinen ja hyvin peittävä. Lievempänä iholla voi esiintyä monimuotoista valoihottumaa, varsinkin alkukesästä, kun iho ei ole vielä tottunut auringon uv- säteilylle. Mutta loppukesästä tämä ongelma saattaakin olla voitettu ihon tottuessa auringon valoon.

Kohta minua kutsutaan kesälaitumille ja odotankin jo innolla lomaa! Hyvää kesää kaikille!

Thaimaa “ilmiö”...

Tässä kuullut kanssa ihmisiltä niin paljon juttua Thaimaasta että pistää ihmettelemään miksi kaikki sinne haluavat? Itsellä aika kriittinen mielipide kyseiseen matkakohteeseen, johtunee varmaan Tv:stä katsomista sarjoista jossa ihmisille on sattunut reissullaan huonoja asioita! Päätin siis Googlettaa syytä miksi itse menisin Thaimaaseen! Kuullutkin joskus "kalahoitolasta" joka muistaakseni on Norjassa??? Mutta googlettamalla löysin Siam Fish Spa nimisen kalahoitolan joka sijaitseen Thaimaassa... Olisiko tämä pätevä syy lähteä kokeilemaan että mitä kalat tekisivät psorille :) tosin sielläpäin maailmaan on sitä aurinkoakin aikas tavalla :) Kyllä tämä Suomen talvet yms likaiset kadut kun vähän sulaa saa aina miettimään pakomatkaan maailmalle! Noh niin lähdetääs porukalla kalahoitolaan! ;)

Kevättä kohti

Uusi vuosi ja uudet kujeet! Nyt alkaa tuntumaan jo hyvältä, kun pimeä talvi vähin erin väistyy kevään edestä. Mieli on taas halajannut kaukomaille, mutta viimeaikaisten uutisointien ja tapahtumien jälkeen on oikeastaan hyvä, ettei matkaa ole varattuna.

Töissä on uutta toimintaa tänä vuonna kehitelty. Olen ”virallisesti” psorihoitaja ja minulla on oma vastaanotto kerran viikossa, jossa annan neuvoja ja ohjeita psoripotilaille. Tykkään kovasti tästä toimenkuvastani ja olen huomannut, että pääsen hyvin ”pintaa syvemmälle” potilaan kanssa keskustellessani. Ymmärrän psoriaatikoiden huolia ja tarpeita, koska itselläni on sama vaiva on ollut lähes koko elinikäni. Vaihdamme kokemuksia mm. lääkehoidosta ja koska olen paljon erilaisia hoitomuotoja läpi käynyt, voin puhua niistä kokemuksen syvällä rintaäänellä. Lisäksi minulla on ammatillinen tietotaito käytettävissä. Psoriasiksen lääkehoito on edennyt ison pyrähdyksen eteenpäin ja tärkeää tässä onkin pysytellä ajan tasalla.

KELA:kin on muuttanut korvausasioitaan, nyt joillekin ihottumalääkkeille saa B-lausunnolla erityiskorvattavuuden kahdeksi vuodeksi kerrallaan, kun ennen se on ollut vuosi. Vanha käytäntö omalla kohdallani aiheutti monesti päänvaivaa, koska täytyi huolehtia B-lausunto KELA:lle määräaikaan mennessä omaa psorilääkettäni varten. Vuosi kuluu ihmisen elämässä yllättävän nopeasti. Lääkäritkin ovat täystyöllistettyjä lausuntojen kirjoittamisten kanssa ja tällainen aika on aina potilastyöstä pois.

Toivottavasti saadaan vielä paremmat korvaukset ihovoiteista, sillä ne ovat kalliita. Pienituloinen ei voi ostaa kerralla kaikkia lääkärin määräämiä reseptejä ja tällöin ihottuman hoito ei onnistu suunnitelman mukaisesti. Ja ottaen huomioon viimeaikaiset tutkimukset, että psoriasis on muutakin kuin pelkkä ihosairaus, luulisi olevan järkevämpää korvata lääkkeitä reilummin. Tästäkin asiasta saadaan aina keskustelua aikaiseksi psorivastaanotolla.

Talven tuiverrusta

Taitaa olla kummilääkärin aika kirjoittaa vähän kuulumisistaan taas. Viimeksi sairastettiin umpilisäkkeen tulehdusta, ja se onkin hienosti parantunut. Lämpimät kiitokset kirurgeille hyvästä hoidosta! Arpi on pieni ja sievä, ja jää mukavasti vatsamakkaroiden väliin piiloon. Tosin nyt on alkanut jälleen "kesäksi kuntoon" kampanja ja tarkoitus olisi löytää se sixpäkki sieltä jostakin kesäkeleille näytille. Painonhallinta ei ole helppoa, sen olen huomannut, ei enää tässä iässä. Kaamos lisää ruokahalua ja makeanhimoa, ja sitten kaikenlaiset kiertävät virustaudit estävät herkästi liikunnan harrastamisen. Viimeksi alkuviikosta olin kuumeisessa räkätaudissa, ja olenpa melko varma, että myös te muut olette joutuneet tänä talvena sairastelemaan. Sen verran tuntuu olevan erilaisia epidemioita liikkeellä.

Sitten viimeisimmän blogimerkintäni on taas annettu uusia psoridiagnooseja ja tutut potilaat ovat käyneet kontrolleissa. Joillakin iho on pysynyt täysin terveenä, kiitos kenties jonkin erinomaisen hyvin toimivan hoidon, joillakin taas tauti leimahtanut koko vartalon kattavaksi erytrodermiaksi. Se on aina yhtä dramaattista, kun tauti äityy niin hankalaksi. Ei ole ihme, että on uupunut, elämä näyttää pimeää puoltaan; hilse pölisee ja estää kaikenlaisen normaalin sosiaalisen kanssakäymisen ja vaatehuollon, viluttaa, masentaa. Elämä muuttuu selviytymistaisteluksi. Erytrodermia on jopa henkeä uhkaava tila. Iholla on tärkeä rooli nestetasapainon ja lämmön säätelyssä, ja pidempään ihon helottaessa nesteet, bakteerit ja lämmön läpi päästävänä alkaa suola-arvot heitellä, elimistö kuivuu ja kaikenlaiset keuhkokuumeet ja muut pöpöjen aiheuttamat taudit alkavat lisääntyä. Hankala erytroderminen psoriaasi on hoidettava huolella ja yleensä osasto-olosuhteissa, veriarvoja ja verenpainetta tarkkaillen. Valohoidot eivät tule kyseeseen ja voidehoidotkin ovat tehottomia, voiteiden sisältävät ainesosat vain hurahtavat ihon läpi ehtimättä juurikaan vaikuttaa ihosolukkoihin ollenkaan. On aloitettava suun kautta otettavia tai piikitettäviä hoitoja, ja yleensä siitä hienosti kuitenkin toivutaan taas takaisin arkiaskareihinsa.

Viime päivinä olen kehitellyt pientä luentoa ihotautipotilaan, eritoten psoriaatikon, hoidon erityispiirteistä. Tarkoitus olisi vähän valistaa terveyskeskus- ja työterveyslääkäreitä. Joskus kuulee, että ihotautipotilaiden sairautta on taipumusta vähätellä niissä hoitoyksiköissä, joissa heihin ei ole ehditty tottua. Aion kertoa kollegoille ihopotilaan arjesta, miltä tuntuu elää vaseliini-, veri- ja öljytahraisisten lakanoiden ja alusvaatteiden keskellä, kulkea valohoidossa lastenhoidon ja työkiireiden ohella, ja yrittää vielä ehtiä siinä hötäkän keskellä voitelemaan itsensä öljyllä pahimmillaan kolmestikin päivässä. Kuinka paljon helpompaa on muita tautia sairastavilla, ajatellaan vaikkapa verenpainetautia, jolla on samalla tavoin merkitystä koko elimistön hyvinvoinnille. Yksi tai kaksi nappia päivässä! Miten helppoa, siihen menee minuutti tai kaksi. Kun taas ihotautipotilaan ihon hoito vaatii aivan toisenlaisia uhrauksia, ja lääkäriltäkin se kysyy haasteita, jotta saa potilaan motivoitua itseään hoitamaan.

Hilseetöntä ja aurinkoista vuotta 2011 kaikille! 

Valkoista mustalla

Hilseily on rasittava ongelma. Tänä päivänä ihoni on onneksi niin hyvässä kunnossa, että lunta sataa enimmäkseen enää ulkona. Muistissa on kuitenkin hyvin ne ajat, jolloin tummat sisustuskankaat olivat kirosana. Istumapaikka oli hyvä varata sieltä, mihin näkyvää todistusaineistoa jäisi todennäköisesti vähiten. Vaikka kuinka varoi, sitä huomaamattaan kuitenkin raaputti itseään ja usein oli tummat sohvat sävytetty uudestaan kauniilla vastasataneella ihohilseellä.

Tummien sohvien häpeä oli kuitenkin pientä verrattuna tilanteeseen, jolloin oli yökylään mennessä sängyssä vastassa mustat lakanat. Tilanteista en muista montaakaan kertaa itseäni häpeämättä päästäneen. Aamuisin kävin tahtomattanikin kuumeisen pohdinnan, mihin sillä kertaa työntää kaikki hilseilty iho.

Hilseilyllä ei ole paljoakaan sen kanssa tekemistä, häiritseekö hilseily toista ihmistä vai ei. Tietysti toisen kepeä suhtautuminen asiaan helpottaa häpeää, mutta joka kerta tilanne on erilainen eikä omaa suhtautumistaan asiaan voi harjoitella kuin käytännössä. Vaikka en itse tällä hetkellä hilseile kovinkaan näyttävästi, tunnen suurta myötätuntoa ja ymmärrystä ihmisiin, jotka kärsivät tästä ei niin mediaseksikkäästä oireilusta.

Vihreätkuulat

Minulle kuuluvat vihreät marmeladikuulat vahvasti joulumuisteloihini. Sain niitä lapsena aina lahjaksi, koska äiti oli kuullut homeopaatilla käydessämme suklaan pahentavan psoriani. Pannassa oli paljon muutakin, mutta minussa eniten katkeruutta herätti konvehtirasioiden puuttuminen jouluna. Vihreitäkuulia hampaat vihloen syödessäni uneksin ihanista konvehtirasioista. Silloinhan niitä ei ollut kuin jouluna saatavilla ja muutenkin herkut sekä lahjat kuuluivat pelkästään juhlahetkiin pari kertaa vuodessa.

Mutta eipä suklaatta olo tehnyt sen kummempaa parannusta ihooni, kuten ei myöskään ne kaameat yrttilitkut joita piti juoda homeopaatin määräyksestä päivittäin ja joiden seuraksi piti vielä ottaa vitamiinikapseleita. Ymmärrän kyllä, että kaikkensa vanhemmat ovat yrittäneet tehdä ihoni eteen, hoitoja kun oli muutenkin niin vähän olemassa. Mutta tietääkseni homeopaattisilla hoidoilla ei ohentunut muu kuin vanhempieni lompakko. Olisin varmasti muistanut itsekin jos ihoni olisi parantunut, sen verran kauhean makuisia ne litkut ja pillerit olivat.

Kannattaakin aina muistaa, että pelkästään ihonhoidon ympärillä pyörii valtava bisnes. Kyllä on monenlaista pilleriä ja purkkia tarjolla jos mihinkin ongelmaan. Ihmisten haavoittuvuudella taotaan rahaa, kauneusvoiteissakin kuulemma maksaa 90%:sti pakkaus johon se on laitettu. Mutta olisihan se kyllä mukavaa jos saisi ihottuman tai kymmenen kiloa vyötäröltä katoamaan jollakin ihmekapselilla!

Hyvää joulua!