Talven ihanaa unta

Talvi on mielestäni upeaa aikaa. Luonnon rauha ja hiljaisuus näyttää esimerkkiä, kuinka pysähtyä, hengähtää ja nauttia. Nyt on myös lumen määrä mahdollistanut monet mahtavat talviurheilulajit. Hiihtolenkki voitelemattomilla suksilla riisui viimeisetkin rippeet suorittamisesta ja keskityin vain nauttimaan raikkaasta ilmasta, liikkumisen ilosta ja ajattomuudesta.

On surullista, että työpaineet ja muu kulutus ei hellitä silloin kun luonto kehottaa lepäämään. On normaalia valon määrästä johtuen toimia niin sanotusti hitaammalla näin pimeään aikaan. Siitä huolimatta työtahti, jouluruuhkat, liikenteen takkuaminen ja muu höösäys tuntuu harmaannuttavan suurimman osan kansamme hiuksista jo ennen aikojaan.

Minulla on ollut mahdollisuus pysähtyä ja olen huomannut mitä kehoni ja mieleni todella kaipaa tähän aikaan vuodesta. Riittävä lepo, hyvä ravinto, rikastuttavat keskustelut, läheisyys, tuki ja liikunta pitävät ihonkin hyvässä kunnossa. Usein kevään tullessa koen jopa hetkellistä surua siitä, että talvi oli mielestäni jälleen liian lyhyt.