Talven ihanaa unta

Talvi on mielestäni upeaa aikaa. Luonnon rauha ja hiljaisuus näyttää esimerkkiä, kuinka pysähtyä, hengähtää ja nauttia. Nyt on myös lumen määrä mahdollistanut monet mahtavat talviurheilulajit. Hiihtolenkki voitelemattomilla suksilla riisui viimeisetkin rippeet suorittamisesta ja keskityin vain nauttimaan raikkaasta ilmasta, liikkumisen ilosta ja ajattomuudesta.

On surullista, että työpaineet ja muu kulutus ei hellitä silloin kun luonto kehottaa lepäämään. On normaalia valon määrästä johtuen toimia niin sanotusti hitaammalla näin pimeään aikaan. Siitä huolimatta työtahti, jouluruuhkat, liikenteen takkuaminen ja muu höösäys tuntuu harmaannuttavan suurimman osan kansamme hiuksista jo ennen aikojaan.

Minulla on ollut mahdollisuus pysähtyä ja olen huomannut mitä kehoni ja mieleni todella kaipaa tähän aikaan vuodesta. Riittävä lepo, hyvä ravinto, rikastuttavat keskustelut, läheisyys, tuki ja liikunta pitävät ihonkin hyvässä kunnossa. Usein kevään tullessa koen jopa hetkellistä surua siitä, että talvi oli mielestäni jälleen liian lyhyt.

Ainakin 10cm!

Noh niin nytten se on sitten todellista jälleen! Sieltä se lumi tuli jälleen ja pakkaset. On se kumma vaikka se talvi tulee joka vuosi niin ei niitä kylmiä ilmoja osaa odottaa! Aina sitä on ihmeissään. Mihin nämä viikot ja päivät aina rientävät kun taas alkaa olemaan vuosi pulkassa ja rupeaa miettimään kulunutta vuotta ja uuden tuloa. Kylmät ja pimeät illat saavat jälleen läheisyyden kaipuun pintaan ja sitä välillä ajattelee "eikö tuolla ole ketään kumppania minulle". Pakko myöntää vaikka päivät menevät tosia hektisesti eteenpäin ja ohjelmaa on välillä liikaakin niin näin kun yöstä sitten ottaa aikaa mietiskelyyn niin kyllä osaa olla niin yksinäistä välillä. Typerältä kun tuntuukin niin kun sattuu kuulemaan että vaikka ystävä pariskunnalla olisi jotain riidan poikasta ja yritän auttaa neutraalilla lähestymisellä kumpaakin osapuolta niin joskus nauran yksikseni kun mieleeni tulee tunne "olisi kiva joskus riidellä oman puoliskon kanssa ja saada apua muilta"! Kaveri jos luette tätä tekstiä niin en tarkoita että en auttasi mielelläni :) kyseessä täysin yksinäisyys homma. Noh mitä tulee siihen vauvakuume ajatuksiin niin kaipa tämä on sama asia että kyllä sitä kerkeää tapailla vaikka kuinka monta mielenkiintoista persoonaa kun ikääkin on vasta niin vähän ja elämä edessä. Aikaa kutakin! + naiset eivät tiedä mitä menettävät kun eivät minua hoiviinsa ota ;) hahha

Ihana valo

Mulla on vähän ristiriitaisia tunteita talvea kohtaan. Rakastan pimeneviä talvi-iltoja, kun ei ole kiire minnekään ja saa syventyä elämän arvoituksiin ja omiin mietteisiin. On villasukkia ja kynttilöitä, asioita jotka pimeys ja viileys saa maistumaan vain paremmalta. Saa vain olla ja möllöttää. Tänä talvena jokin on kuitenkin saanut vaakani keikahtamaan alakuloisuuden puolelle.

Useat läheiseni joutuvat masennuksen pyörteisiin luonnon valon määrän vähentyessä ja tänä talvena jouduin pohtimaan, voisiko minunkin heikko jaksamiseni johtua ainakin osittain myös valon puutteesta. Huomasin, että joka vuosi olen tehnyt matkoja pimeinä vuodenaikoina, joten käytännössä valon puute voisi olla mahdollinen syy, sillä en ole kuukausiin matkustanut pois pohjolasta.

Kaikilla ei ole kuitenkaan mahdollisuutta matkustella tai möllötellä valottomina vuodenaikoina. Useat ihmiset ovat töissä kaiken valoisan ajan ja tyytyvät vain odottamaan, että tulisi jälleen kesä ja ihana valo.

Hoidoksi orastavaan masennukseeni sovimme ystävämme kanssa tekevämme hoitoympyrät, joihin suunnittelemme jotain mielekästä ja uutta tekemistä joka viikko vähintään yhden tunnin ajan. On ehkä haastavaa repiä alakuloista itseä fyysisiin aktiviteetteihin edes tuota kertaa viikossa, mutta sovitaan nyt niin että yritys palkitaan.