Koirien suolahuoneet IN, auringonotto OUT

Mielialani kipuaa ylös samaa tahtia lämpömittarin kanssa. Useana päivänä olen pukenut ylleni bikinit ja asettunut pänttäämään tenttikirjaa auringon alle. Samalla olen huomannut, miten vaikeaa muiden ihmisten on käsittää auringon merkitystä psoriaatikolle.

Auringossa makaaminen on monelle osoitus luppoajasta ja laiskuudesta. Tuskin olen saanut kuorittua paidan päältäni, kun joku lähestyy minua haravan tai tiskirätin kanssa ja vihjailee tekemättömistä töistä. Toiset taas ihmettelevät suureen ääreen, miten joku jaksaa olla niin turhamainen, että palvoo aurinkoa ihosyöpäriskistä huolimatta. Tuttavapiirissäni yleinen vitsi on, että minä olen vilttini kanssa auringossa jo ennen kuin kinokset ovat sulaneet. Selittele siinä sitten, että tämä on taudinhoitoa.

Nykyisin on ihan soveliasta, että ihminen laittaa 300 euroa hiustenpidennyksiin ja käy kerran kuukaudessa kasvojenpuhdistuksessa, suklaahoidossa ja suihkurusketuksessa. Sekin on ihan hyväksyttävää, että koirille on omia kylpylöitä ja suolahuonehoitoloita. Sen sijaan auringonotto nähdään turhamaisuuden huipentumana. Rantalomalle lähtevä on superjuntti, joka ei ymmärrä kulttuurista yhtään mitään. Kiertäisin erittäin mielelläni Lontoot ja Pariisit, mutta jos kahdessa vuodessa on rahaa yhteen matkaan, ostan lipun takuuvarmasti vastedeskin aurinkoon. Milanon muotikujat eivät houkuttele, jos nahka on yltä päältä ruvella.