Kun auringonotosta tulee ongelma

Kahden viikon yhtäjaksoisen työputken jälkeen koitti viimeinkin armolliset vapaapäivät. Työputken aikana haaveilin lukuisia kertoja siitä, miten saan vapailla nukkua niin pitkään kuin ikinä haluan.

Eilen kuitenkin heräsin jo ensimmäisen kerran viideltä, koska parvekkeen avonaisesta ovesta paistoi sisään nousevan auringon säteet. Sen jälkeen aamu kuluikin ilmaa tarkkaillessa: paistaako aurinko tänään, eikö se paista, paistaako se sittenkin?

Aamukahdeksalta jatkoin sään tarkkailua sohvalta käsin. Kymmeneltä menin ulos vain huomatakseni, että olisi pitänyt pukeutua pitkähihaiseen. Kahdeltatoista sain melkein hermoromahduksen, koska aurinko paistoi sillä hetkellä kuumasti ja minä olin autolla ostoksilla jossakin laitakaupungilla. Kahdelta rojahdin aurinkotuoliin ja heitin paidan pois. Kymmenen minuutin päästä jouduin laittamaan sen takaisin, koska aurinko meni pilveen ja tuli viileä.

Illalla ymmärsin, että olen onnistunut hankkimaan itselleni stressin auringonotostakin. Viis siitä, että aurinko parantaa ihottumani, stressi tuo läiskiä koko ajan lisää. Nyt yritän hillitä itseäni, etten kävisi jatkuvasti Ilmatieteen laitoksen sivustolla katsomassa viiden päivän sääennusteita.

Tiedoksi vain, että huomenna paistaa aurinko, kun olen töissä. Viikonloppuna sataa, kun olen vapailla. Parannusehdotuksia aurinkoholismiin otetaan vastaan.

Koirien suolahuoneet IN, auringonotto OUT

Mielialani kipuaa ylös samaa tahtia lämpömittarin kanssa. Useana päivänä olen pukenut ylleni bikinit ja asettunut pänttäämään tenttikirjaa auringon alle. Samalla olen huomannut, miten vaikeaa muiden ihmisten on käsittää auringon merkitystä psoriaatikolle.

Auringossa makaaminen on monelle osoitus luppoajasta ja laiskuudesta. Tuskin olen saanut kuorittua paidan päältäni, kun joku lähestyy minua haravan tai tiskirätin kanssa ja vihjailee tekemättömistä töistä. Toiset taas ihmettelevät suureen ääreen, miten joku jaksaa olla niin turhamainen, että palvoo aurinkoa ihosyöpäriskistä huolimatta. Tuttavapiirissäni yleinen vitsi on, että minä olen vilttini kanssa auringossa jo ennen kuin kinokset ovat sulaneet. Selittele siinä sitten, että tämä on taudinhoitoa.

Nykyisin on ihan soveliasta, että ihminen laittaa 300 euroa hiustenpidennyksiin ja käy kerran kuukaudessa kasvojenpuhdistuksessa, suklaahoidossa ja suihkurusketuksessa. Sekin on ihan hyväksyttävää, että koirille on omia kylpylöitä ja suolahuonehoitoloita. Sen sijaan auringonotto nähdään turhamaisuuden huipentumana. Rantalomalle lähtevä on superjuntti, joka ei ymmärrä kulttuurista yhtään mitään. Kiertäisin erittäin mielelläni Lontoot ja Pariisit, mutta jos kahdessa vuodessa on rahaa yhteen matkaan, ostan lipun takuuvarmasti vastedeskin aurinkoon. Milanon muotikujat eivät houkuttele, jos nahka on yltä päältä ruvella.