Kun auringonotosta tulee ongelma

Kahden viikon yhtäjaksoisen työputken jälkeen koitti viimeinkin armolliset vapaapäivät. Työputken aikana haaveilin lukuisia kertoja siitä, miten saan vapailla nukkua niin pitkään kuin ikinä haluan.

Eilen kuitenkin heräsin jo ensimmäisen kerran viideltä, koska parvekkeen avonaisesta ovesta paistoi sisään nousevan auringon säteet. Sen jälkeen aamu kuluikin ilmaa tarkkaillessa: paistaako aurinko tänään, eikö se paista, paistaako se sittenkin?

Aamukahdeksalta jatkoin sään tarkkailua sohvalta käsin. Kymmeneltä menin ulos vain huomatakseni, että olisi pitänyt pukeutua pitkähihaiseen. Kahdeltatoista sain melkein hermoromahduksen, koska aurinko paistoi sillä hetkellä kuumasti ja minä olin autolla ostoksilla jossakin laitakaupungilla. Kahdelta rojahdin aurinkotuoliin ja heitin paidan pois. Kymmenen minuutin päästä jouduin laittamaan sen takaisin, koska aurinko meni pilveen ja tuli viileä.

Illalla ymmärsin, että olen onnistunut hankkimaan itselleni stressin auringonotostakin. Viis siitä, että aurinko parantaa ihottumani, stressi tuo läiskiä koko ajan lisää. Nyt yritän hillitä itseäni, etten kävisi jatkuvasti Ilmatieteen laitoksen sivustolla katsomassa viiden päivän sääennusteita.

Tiedoksi vain, että huomenna paistaa aurinko, kun olen töissä. Viikonloppuna sataa, kun olen vapailla. Parannusehdotuksia aurinkoholismiin otetaan vastaan.