Piinaa parturituolissa

Olen asunut viimeisten parin vuoden aikana yhteensä viidessä eri kaupungissa. Joka kerta muuttaessani olen joutunut etsimään uuden luottokampaajan ja se jos mikä on hankalaa.

Pahin kampaamokokemukseni tapahtui turkulaisessa trendikampaamossa, jossa nuori mieskampaaja kieltäytyi pesemästä hiuksiani, koska häntä ällötti hiuspohjan ihottumani. Miltei yhtä kauheita ovat kampaajat, jotka hössöttävät koko ajan. On kiusallista, kun kampaaja tivaa vartin välein, kirveleekö päänahkaani niin, että joka ikinen asiakas kampaamossa tajuaa päässäni olevan jotain kyseenalaista.

Aivan yhtä rasittavia ovat ne kampaajat, jotka kertovat minulle ilmastohoitomatkoista ja valokammoista ihan kuin olisivat paljastamassa valtionsalaisuutta. Joudun hermojani hilliten selittämään, että minä olen sairastanut psoria yli kymmenen vuotta, olen kokeillut valokampaa ja käynyt ilmastohoitomatkalla. Tällaisesta keskustelusta loukkaantuneena eräs keski-ikäinen naiskampaaja totesi minulle, että jos en saa päänahkaani kuntoon, minulta lähtevät hiukset.

Onneksi toisenlaisiakin kampaajia on olemassa. Löysin Joensuusta aivan ihanan, psoriasikseen erikoistuneen kampaamon. Siellä kaikki käytettävät tuotteet ovat valittu psoriaatikkoja ajatellen, eikä kampaaja jaa neuvoja, ellei niitä häneltä halua. Valitettavasti asun nyt jo Porissa. Kesän jälkeen voin kertoa, onko tässä kaupungissa yhtään hilseilevää päänahkaa ymmärtävää hiusalan ammattilaista.

Huonoa huumoria aamupalapöydässä

Ilkka Heilän piirtämä B. Virtanen on ehkä maailman ensimmäinen sarjakuvahahmo, jolla on psoriasis. Viime päivinä olen seurannut sanomalehti Karjalaisen sivuilta B. Virtasen sairauden kehitystä aina lääkärin diagnoosista vaimon suhtautumiseen. Hienoa, että Heilä tekee sarjakuvassaan tunnetuksi psoriasista, mutta minua raivostuttaa, että hän tekee sen loukkaavasti ja sairauteen kohdistuvia ennakkoluuloja vahvistaen.

Vai mitä mieltä olette siitä, että lääkäri iloitsee B. Virtasen psorista tyyliin, ”koska siihen ei ole, heh heh, parantavaa hoitoa, minun ei tarvitse edes yrittää”? Naurattaisiko syöpäpotilasta, jos B. Virtasella olisikin aivokasvain ja lääkäri toteaisi näin? Toisessa stripissä B. Virtanen on eristetty parvekkeelle kuivattelemaan iholle levittämäänsä rasvaa. Samaan aikaan, kun Virtanen jäätyy parvekkeella, muu perhe istuu sohvan ääressä ja katsoo televisiota.

Mielestäni Heilän psoristripit tekevät turhaksi kaiken valistuksen, jota psoriaatikot ovat tehneet ihosairauden hyväksi. Sarjakuvassa psorista tehdään vitsi ja psoriaatikot ovat kuin sikainfluenssatartunnan saaneita, jotka pitää eristää terveistä. Onpa kiva, kun joku B. Virtaselle nauranut sairastuu nyt psoriin. Kun käsitys sairaudesta perustuu Heilän mauttomaan huumoriin, ei junan alle hyppääminen ole varmaan kaukana.