Best Day Of My Life…so far ;)

Totesin että haluan maailmalle siitä kirjoittaa miten onnistuneesti pienen psoriaatikon eilinen (29.05) päivä saatiin huippuunsa ja iho tykkää :)

Päivä alkoi ihan normaalisti ja äetee soitteli “tuleppas poika käymään!”... Siitä istumasta menin äeteelle ja mikäs minua siellä odottikaan?! Synttäri kahvitus yllätys!!! Siskoni ja Äetee olivat järkänneet kahvitus kekkerit kakkuineen. Siinä sitten oltiin ja seurusteltiin tovi kunnes kaikki “katosivat” ja itse jäin vielä odottamaan tätiäni ja hänen ukkoaan :) Tädin miehelle Karille, kehuin että ystävät ovat ostaneet minulle keilapallon lahjaksi jotta pääsisin harrastamaan keilausta omalla pallolla! Nice! Siitä hän innostui ja tokaisi minulle “Jaahas se on sitten keilauskisojen paikka joku viikonloppu!!” Meidän Karin tuntien joka on ns urheiluhullu niin hän oli tosi innoissaan asiasta ja huomattavasissa oli lievää jännitys tärinää käsissä hhahah :D katsotaan kuinka meidän kisojen käy… Kunnes olin saanut kahvitus operaation pulkkaan lähdin kodio käymään. Tietenkään en ajaessa jutellut puhelimessa kaverin kanssa kysyäkseni hänen suunnitelmiaan… Jälkeenpäin kun mietin niin siitä puhelusta olisi voinut jotain mahd arvata mitä Henrikille on suunniteltu päänmenoksi… Eipä siinä menin kotiin ja puhelussa soveimme että menen kaverille “Kitukylään” vierailemaan ja jotain pientä sauna politiikkaa… Matkalla koitin soittaa siskolle että mihin hän katosi kun minulle oltiin vaan sanottu “joo hän meni katsomaan jotain punkkari poikaa” :) oookei :D ei siinä serkkuhopealle soitin: “moi tässä kaverin luona kyläsaaressa”.... Okei siitäkin puhelusta olisi voinut tulevaa arvailla tosin Jounilla asuu sielläpäin muitakin kavereita kuin kenelle itse olin soitellut ja sauna “treffit” sopinut. Kamat kasaan kotona ja suunta “kitukylään”.... Saavuin kaverin “viimeinen talo vasemmalta” pihaan ja siellä Kaitsu mua jo odottikin pihalla. Siinä hetken keskustelimme jotain ihan vaan kunnes Meidän aikoinaan pystyttämämme 5x8m paviliongista putkahtivat ISO poppoo immeisiä huutaen “Yllätys” :) olin hetken “shokissa” ja tärisin. Sisko heti tulee ensimmäisten joukossa uudelleen onnittelemaan ja kysyin vaan häneltä “Missä se sun punkkari poju on?” :D kommenttini aiheutti hetken naurut ja ruvettiin pistämään bileitä aluilleen kun juhlakalun he olivat paikalle saneet. Minuthan puettiin “intiaaniksi” :D Siinä sitten aloitimme murkinoimaan ja poikain kanssa pelaten pöytäjalkapalloa. Lahjojakin sain joten kilttikin olin ollut selvästi! Yli siisti lahja oli “aikuiset ystäväni”-kirja joka oli samallainen kuin pienempänä ihmisillä oli eli aina aukeama per ihminen ja siinä kysyttiin eriäviä kysymyksiä. Kaikki vuorollaan sitä täyttivät ja oli hieno huomata sitä lukiessa että kaikki olivat vastauksiin piilottaneet fraaseja joista heidät tulen aina muistamaan vaikka lukisinkin sitä esim seuraavan 25 vuoden jälkeenkin!! Juhlat jatkuivat perinteisin menoi, saunoimme yms… ehtoon eteni mukavasti ja oli muuten pitkästä aikaa psoriaatikon ihana päivä! IHO kiittää!

Loppuun Kiitos kaikille <3 (näitä päiviä lisää kiitos)

Nuoruuteni psoriaatikkona!

Eletään Toukokuuta ja jälleen olisi synttäreiden aika :) Aina kun tulee vuosia lisää niin pistää mietityttämään menneitä vuosia. Kaivoin esiin vanhoja kuvia joilla olen hakenut ilmastohoitomatkoille :) aaaikas rankkoja katsoa! Tuolloin minulla oli yli 80% ihosta psoria nyt ei ole kuin hiukan jaloissa jotka alkaa häviämään….tuntuu hyvältä! Muista kun minulle diagnosoitiin psori noh sanon aina että ollut jo 10v niin sanotaan nyt että ainakin 15v. Kaikki alkoi pienistä läiskistä jaloissa ja räjähdysmäisesti levisi koko Henrikin alalle. Menetin rakkaan isoisäni tuona aikana ja se oli minulle se ns “laukaseva” tekijä. Jouduin viettämään aikoja sairaalan osastolla ja kaveritkin ihmettelivät että mikä on homman nimi. Saan kiittää kavereita jotka ovat aina olleet aina tukena. Sain taustajoukoikseni maailman parhaan ihotauti lääkärin ja hän otti asiakseen saada minut kuntoon. Hän kertoi mm. ihohoitomatkoista yms. Siitä alkoikin aktiivinen hoito operaatio “henrik kuntoon” :). Rupesin testaamaan eri biologisia lääkkeitä ja yhdestä kokeilusta menikin reumani pahemmaksi. Se on jännä tunne kun jalka ei ota “käskyjä” vastaan… Pari kk siinä meni keppien kanssa ja iho vain paheni. Jos en olisi näin vahva ihminen niin hukassa olisin ollut! Vuodet vierivät ja ikää tulee lisää. Tässä olen huomannut että on semmosta aikaa että kaikki saa muksuja ja ostaa taloja yms :) itsellä siirtymä vaihe elämässä joka tuo tullessaa myös niitä mitä kavereilla jo on! Myönnän että joskus olen kateellinen mutta sitten taas se on itselle semmoinen voimavara ja tavoite jonka takia kannattaa herätä aamusti ja mennä eteenpäin! Koska jos ei ole tavoitteita tai unelmia elämässä niin miksi herätä aamusti? Tähän loppuun kun miettii tota otsikkoa niin mulla ollut hyvä nuoruus psoriaatikkona :) JEAH! ;)

Psori julkimot + muu media.

Tässä taannoin aloitin aamuani töissä ja eteeni osui uutinen että Daruden eli Ville Virtasen vanha hitti Sandstorm myi kultaa USA:ssa! Villestähän oli aikoinaan haastattelu Ihon Aika lehdessä. Toinen julkimo joka tulee mieleeni on Riitta Väisänen. Tässä rupesin miettiämään että saako muut psoriaatikot siitä voimia huonoina aikoina että huomaa psoriaatikoiden menestynee?! Itselleni se tieto että psoriaatikko on päässyt ihosta huolimatta pitkälle niin on antanut kyllä semmosta “jos tuokin niin kyllä minäkin” :) Toinen mitä aikani kuluksi katsastelin on suurensuosion saanut YouTube nettisivu. Pistin hakusanaksi Psoriasis ja about 3,430 hakutulosta tuli :) kaikkia en ole katsonut mutta kyllä kaikenmaailman videoita siellä kyllä on :)

Psori muistot.

Tuossa taannoin tapasin vanhan ystäväni vuosien takaa, ensimmäiset sanat Häneltä olivat ‘ei vitsi näytät hyvältä! missä sun psori on? :)’. Ensimmäinen tunti menikin kertoen että mihin se oli hävinnyt ;). Olin täpinöissäni ja huomasin kuinka hyvältä tuntui kertoa niistä että miten olin saanut ihottumani kuriin.

Aika ajoin tulee tilanteita joka saa muistelemaan kuinka pahana iho on ollutkaan, ja kuinka on ollut myös raskasta elää sen kanssa. Psorini on kyllä antanut minulle kyllä tosipaljon takaisinkin. Muutama viikko sitten lähdin viikonloppua viettämään Helsinkiin, jossa tapasin siskoani joka on “eksynyt” isoon kaupunkiin opiskelemaan. :) Seuraamme lyöttäytyikin ns. Psori Kamu! Hänen näkeminen palautti mieleeni sen että psori on antanut minulle paljon uusia ihania ystäviä ympäri Suomen. Oli jännää huomata että ‘psori kamuille’ tyypillinen kysymys aina kun heitä tapaan on “kuinkas iho?”. On mukava kertoa niin hyvistä kuin huonoistakin psori-jaksoista heille jotka 100% sen ymmärtää. Joten kiitos kaikille psorkku kavereille ;) Kiitos Psori!