Thaimaa “ilmiö”...

Tässä kuullut kanssa ihmisiltä niin paljon juttua Thaimaasta että pistää ihmettelemään miksi kaikki sinne haluavat? Itsellä aika kriittinen mielipide kyseiseen matkakohteeseen, johtunee varmaan Tv:stä katsomista sarjoista jossa ihmisille on sattunut reissullaan huonoja asioita! Päätin siis Googlettaa syytä miksi itse menisin Thaimaaseen! Kuullutkin joskus “kalahoitolasta” joka muistaakseni on Norjassa??? Mutta googlettamalla löysin Siam Fish Spa nimisen kalahoitolan joka sijaitseen Thaimaassa… Olisiko tämä pätevä syy lähteä kokeilemaan että mitä kalat tekisivät psorille :) tosin sielläpäin maailmaan on sitä aurinkoakin aikas tavalla :) Kyllä tämä Suomen talvet yms likaiset kadut kun vähän sulaa saa aina miettimään pakomatkaan maailmalle! Noh niin lähdetääs porukalla kalahoitolaan! ;)

Muoti-ilmiö...

Olen tässä tavannut useita immeisiä jotka ovat ryhtyneet “karppaamaan” tästä on tainnut tulla uusi laihdutus muoti-ilmiö :) Päätin selata kyseisen kuurin info sivua ja ensi lause sai tälläisen “juntin” jo ihmettelemään “jossa hiilihydraatteja syödään vähemmän kuin virallisterveellisessä ruokavaliossa. Jäljelle jäävien hiilihydraattien laatuun kiinnitetään myös erityistä huomiota valitsemalla hitaasti verensokeria kohottavia hiilihydraatteja ja suosimalla vain sellaisia hiilihydraattien lähteitä, joista saa olennaisia määriä mikroravinteita.” Mutta se on saanut niin paljon kehuja että eilen ehtoolla kun tein vielä tuhdin iltapalan niin ajattelin että tarvii varmaan itsekkin kokeilla :) Psoriaatikkona ja tuhtina poikana tiedän miten tärkeää on että saan painoa pudotettua ja olen siinä kivasti onnistunut! Pituutta minulla on n. 183cm ja nykyinen paino 100kg +- 3kg… Joka on aikas kiva. Jos katson vanhoja kuvia mm kun olen hakenut ilmastohoitomatkoille ja niissä kuvissa olen painanut 130kg huh huh :D vuosi niiden kuvien otossa näytti olevan 2007. Pikkuhiljaa olen pudottanut painoa mm että teen itse ruuat kotona ja vähentänä ns roskaruokaa! Kahvin suurkuluttajana käytin yleensä 2 palaa/kuppi joita tuli juotua 1½ pannua helposti päivässä niiin se on aika määrä sokeria. Noh nyt en käytä lainkaan sokeria kahvissani. Eli pikkuhiljaa kun olen tiputtanut painoa niin se on pysynytkin. Tarvisi piruuttaan koittaa tuota karppausta! Kaikkien hienojen normien mukaan tarvis vielä kiloja karsia ja jos mietin painoa ennen niin kyllä nyt jaksaa huomattavasti paremmin! JEAH!

Uusivuosi…uudet kujeet?

Alkaa vuoden 2011 ensimmäinen kk olemaan jo takana ja kaikkea sitä on jo kerinnyt tapahtumaan. Alkaa pikku hiljaa normaali arki häämöttää ja se tekee kyllä hyvää niin henkisesti kuin ihonkin kannalta. Päässyt ns uusiin piireihin jotka ovat avanneet ovia ja uusia mahdollisuuksia. Aina sitä miettii edellistä vuotta ja mitä on tapahtunut… Aikas raskas vuosi oli kyllä tuo 2010! Mutta kaikesta oppii ja itsestä oppinut myös uusia kuulemma hyviä piirteitä ;) Mutta mihin on kaikki ihmiset kadonneet Porin kaduilta? Tammikuu on kyllä aina ollut hiljaista aikaa ja ihmiset katoavat taas hetkeksi. Saisi se kevät ja kesä jo tulla :) alkaa olemaan mitta täynnä tätä sää vaihtelua :) eilen yöllä kun töistä lähdin oli -12 ja nyt näyttää +1 huoh. Nooooh ei mene kauaa kun saa taas kaivaa sortseja kaapista ja psori kiittää! Saa nähdä mitä tämä vuosi nyt tuo tullessaan!!! Sitä odotellessa :)

Ainakin 10cm!

Noh niin nytten se on sitten todellista jälleen! Sieltä se lumi tuli jälleen ja pakkaset. On se kumma vaikka se talvi tulee joka vuosi niin ei niitä kylmiä ilmoja osaa odottaa! Aina sitä on ihmeissään. Mihin nämä viikot ja päivät aina rientävät kun taas alkaa olemaan vuosi pulkassa ja rupeaa miettimään kulunutta vuotta ja uuden tuloa. Kylmät ja pimeät illat saavat jälleen läheisyyden kaipuun pintaan ja sitä välillä ajattelee “eikö tuolla ole ketään kumppania minulle”. Pakko myöntää vaikka päivät menevät tosia hektisesti eteenpäin ja ohjelmaa on välillä liikaakin niin näin kun yöstä sitten ottaa aikaa mietiskelyyn niin kyllä osaa olla niin yksinäistä välillä. Typerältä kun tuntuukin niin kun sattuu kuulemaan että vaikka ystävä pariskunnalla olisi jotain riidan poikasta ja yritän auttaa neutraalilla lähestymisellä kumpaakin osapuolta niin joskus nauran yksikseni kun mieleeni tulee tunne “olisi kiva joskus riidellä oman puoliskon kanssa ja saada apua muilta”! Kaveri jos luette tätä tekstiä niin en tarkoita että en auttasi mielelläni :) kyseessä täysin yksinäisyys homma. Noh mitä tulee siihen vauvakuume ajatuksiin niin kaipa tämä on sama asia että kyllä sitä kerkeää tapailla vaikka kuinka monta mielenkiintoista persoonaa kun ikääkin on vasta niin vähän ja elämä edessä. Aikaa kutakin! + naiset eivät tiedä mitä menettävät kun eivät minua hoiviinsa ota ;) hahha

Vauvakuume!

Tässä olen saanut tosi paljon ympärilleni perheitä joissa on kaiken ikäisiä lapsukaisia. Olen huomannut että tulen todella hyvin toimeen lasten kanssa ja heidän kanssaan oleminen tulee luonnostaan. Olen saanutkin monet kerrat heitä piikoa. Herännyt itsellenikin ns vauvakuume ;) Lapset ovat niin ihanan aitoja ja eivät kainostele asioita vaan kysyvät ja sanovat suoraan asiat ja tunteet. Muutaman kerran psorini on myös tullut keskustelun aiheeksi! “henkka sulla on aikas paljon pipejä käsissäsi”. Olenkin heille yrittänyt kertoa mikä on kyseessä! Välillä se on vaikeaa jutella asioista kun toinen ei kaikkea ymmärrä mutta käyttäen heille tuttuja sanoja niin ainakin suurinpiirtein on asia tietoisuuteen saatu.

Tuossa taannoin luin paikallisesta ilmaisesta sanomalehdestä otsikon, jossa psoriasis mainittiin, muistaakseni 11- vuotias tyttö oli jutussa mukana. Sitä ei kauheen hyvin enää itsekkään muista kuinka rankkaa ihon kanssa on ollut ennen kuin avaa jälleen “muistojen” kansion jossa vanhoja sairaalassa otettuja kuvia ennen ihonhoitomatkoja. Siitäkin saa kyllä hyvän mielen kun saa tietoaan jakaa lapsille ja se on kyllä palkitsevaa kun toinen oppii asioita kauttani. Ihan vaikka esimerkiksi paperilentokoneen teon jota sitten ylpeenä esittelee vanhemmilleen! Mielessäni juolahtanutkin muutamaan otteeseen jos vaikka uutta uraa rupeaisi työstämään lasten pariin. Tosin mikäli olen oikein ymmärtänyt, se vaatisi opiskelua lähihoitajaksi? josta erikoistuminen lapsiin. Noh ei sitä koskaan tiedä vaikka joskus innostuisinkin. Eihän se opiskelu ikää katso! Nuoria kun vielä ollaan. Tekstiä kirjoittaessa mieteinkin tuota vauvakuume hommaa niin olen tosiaan vasta 25v niin eihän tässä ole kiire lapsia hommata! Ihanaa on että saan “harjoitella” ystävieni pienokaisten kanssa lastenhoitoa tulevaa odotellessa :)

Kylmät ja pimeät illat!

Jälleen huomaa että on tullut syksy, ei vain kylmät ja pimeät illat vaan itse olen huomannut jo monta syssyä että pimeinä aikoina kaipaa läheisyyttä toisesta ihmisestä. Olenko liian kiltti? Henrik kaikkien kaveri ;) ei siinä “tittelissä” mitään vikaa ole ja nautin siitä että autan läheisiäni jotka sitä arvostavat kovasti! Sitten taas on tilanteita että ajattelen katsellesani pariskuntien kutemista ja katson itseäni! “mikä minussa sitten on vikana?” Tiedän tiedän ei yhtään mitään! :D Psorini tosin ei ole moneen vuoteen haitannut sosiaalisia kanssa käymisiä mutta silti ajattelen takaraivossani että se on syy yksinäisyyteeni! Psoria on helppo syyttää vaikka sitä ei näykkään enää. Hetkonen!! käännetään tämä nyt sitten niin minullahan on vientiä mutta naiset vaan ovat ujoja!!! EIKÖ ;) Noh niin naiset rohkeesti vaan soittelemaan tai nykyaikana Facebookissa :) Nähdään taas!

“Normaalia” elämää?

Alkaa noin kymmenen vuoden taistelut olemaan takana koskien sitä että voisi alkaa elämään ns “normaalia” elämää. Kyllä olen kaikkea vähäiseen ikääni kokenut ja kaikki vaikeudet voittanut! Tässä hetken olen joutunut olemaan työttömänä mutta siinäkin asiassa on valoa tunnelin päässä. Sillä perjaatteella menen aina haastatteluun että jos en siihen pestiin pääse, syystä tai toiseta niin ajattelin “eivät tiedä millaisen työmiehen menettivät” ja sitten vaan seuraavaan paikkaa hakua menemään. Joka paikassa kun katson keskustelu -foorumeita niin ihmiset ovat saaneet huonoa palvelua eri virastoista mutta omalla kohdallani ei ole mitään pahaa sanottavaa vaikka nyt työkkärin saralla! He kuuntelivat mielipiteeni miten asioita ruvetaan viemään eteenpäin ja näin toimittiin ja he hommasivat minulle ulkopuolisen työhönvalmentajan joka on ihminen joka saa palkkansa siitä että markkinoi asiakastaan eri firmoille! Heillä on myös kontakteja paikkoihin joihin ei välttämättä ole hakua päällä! Jos tälläistä teille ehdotetaan niin suosittelen kyllä!

Tämä on se viiminen askel omissa taisteluissani eli työpaikka ja sitten rupeankin etenemään eteenpäin. Mielestäni ihmisellä tarvii olla jokin syy tai tavoite tai unelma miksi herätä aamuisin. Itselläni on tällähetkellä se että pääsen töihin ja haluan omakotitalon, oman auton, vaimon ;) ja lapsia. Perus unelmia/tavotteita.

Lippu korkeella kohti uusia taisteluita ja niistä voittajana aina lähden ;)

Per Aspera Ad Astra   =   Vaikeuksien kautta tähtiin (voittoon).

Kesä ja kärpäset!

Jälleen huomaa että kesä on mennyt kun nokkansa ulos pistää niin kylmähän siellä on. Oli ihan vaihderikas kesä jälleen, oli kiva huomata terveyden kannalta ja psorin kannalta että sai otettua paljon aurinkoa ja se vähäinen psori mitä on niin hävinnyt vallan! Talven pakkasia odotellessa huoh.

Huomasin tuossa kesän aikaan että peruskunto alkaa olemaan ihan kiva kun kaverini “raahasi” minua niin pelaamaan tennistä kun uimaankin, keilausta unohtamatta ;) Tuli tuossa ilmoittauduttua Aikido kursseillekkin. Aikidolle ominaista on hyökkääjän voimaan ja liikkeeseen mukautuminen ja sen hyväksikäyttö johdattamalla. Kuten aika monissa vastaavissa lajeissa.

( http://aikido.lygon.fi/  <—siitä vain Porilaiset ja lähikuntalaiset mukaan. )

Tuli kesän aikana nähtyä psori kamujakin, mm Porin Jazz aikaan “vakio” tutut pääkaupunkiseudulta olivat kylässä ja muutama vahingossakin tuli nähtyä!

Kiitos mukava oli nähdä.

Mietein kun aina kysytää “noh mikä oli kesän kohokohta?” niin oli kyllä niin mukava kesä että en osaa kyllä sanoa mikä olisi ollut kohokohta. Mitä niitä erottelemaan! Kivaa oli ja toisaalta tämä syksy ja talvi jotenkin rauhottaa elämän rytmiä.

Joulupukkia odotellessa! <3

:)

Best Day Of My Life…so far ;)

Totesin että haluan maailmalle siitä kirjoittaa miten onnistuneesti pienen psoriaatikon eilinen (29.05) päivä saatiin huippuunsa ja iho tykkää :)

Päivä alkoi ihan normaalisti ja äetee soitteli “tuleppas poika käymään!”... Siitä istumasta menin äeteelle ja mikäs minua siellä odottikaan?! Synttäri kahvitus yllätys!!! Siskoni ja Äetee olivat järkänneet kahvitus kekkerit kakkuineen. Siinä sitten oltiin ja seurusteltiin tovi kunnes kaikki “katosivat” ja itse jäin vielä odottamaan tätiäni ja hänen ukkoaan :) Tädin miehelle Karille, kehuin että ystävät ovat ostaneet minulle keilapallon lahjaksi jotta pääsisin harrastamaan keilausta omalla pallolla! Nice! Siitä hän innostui ja tokaisi minulle “Jaahas se on sitten keilauskisojen paikka joku viikonloppu!!” Meidän Karin tuntien joka on ns urheiluhullu niin hän oli tosi innoissaan asiasta ja huomattavasissa oli lievää jännitys tärinää käsissä hhahah :D katsotaan kuinka meidän kisojen käy… Kunnes olin saanut kahvitus operaation pulkkaan lähdin kodio käymään. Tietenkään en ajaessa jutellut puhelimessa kaverin kanssa kysyäkseni hänen suunnitelmiaan… Jälkeenpäin kun mietin niin siitä puhelusta olisi voinut jotain mahd arvata mitä Henrikille on suunniteltu päänmenoksi… Eipä siinä menin kotiin ja puhelussa soveimme että menen kaverille “Kitukylään” vierailemaan ja jotain pientä sauna politiikkaa… Matkalla koitin soittaa siskolle että mihin hän katosi kun minulle oltiin vaan sanottu “joo hän meni katsomaan jotain punkkari poikaa” :) oookei :D ei siinä serkkuhopealle soitin: “moi tässä kaverin luona kyläsaaressa”.... Okei siitäkin puhelusta olisi voinut tulevaa arvailla tosin Jounilla asuu sielläpäin muitakin kavereita kuin kenelle itse olin soitellut ja sauna “treffit” sopinut. Kamat kasaan kotona ja suunta “kitukylään”.... Saavuin kaverin “viimeinen talo vasemmalta” pihaan ja siellä Kaitsu mua jo odottikin pihalla. Siinä hetken keskustelimme jotain ihan vaan kunnes Meidän aikoinaan pystyttämämme 5x8m paviliongista putkahtivat ISO poppoo immeisiä huutaen “Yllätys” :) olin hetken “shokissa” ja tärisin. Sisko heti tulee ensimmäisten joukossa uudelleen onnittelemaan ja kysyin vaan häneltä “Missä se sun punkkari poju on?” :D kommenttini aiheutti hetken naurut ja ruvettiin pistämään bileitä aluilleen kun juhlakalun he olivat paikalle saneet. Minuthan puettiin “intiaaniksi” :D Siinä sitten aloitimme murkinoimaan ja poikain kanssa pelaten pöytäjalkapalloa. Lahjojakin sain joten kilttikin olin ollut selvästi! Yli siisti lahja oli “aikuiset ystäväni”-kirja joka oli samallainen kuin pienempänä ihmisillä oli eli aina aukeama per ihminen ja siinä kysyttiin eriäviä kysymyksiä. Kaikki vuorollaan sitä täyttivät ja oli hieno huomata sitä lukiessa että kaikki olivat vastauksiin piilottaneet fraaseja joista heidät tulen aina muistamaan vaikka lukisinkin sitä esim seuraavan 25 vuoden jälkeenkin!! Juhlat jatkuivat perinteisin menoi, saunoimme yms… ehtoon eteni mukavasti ja oli muuten pitkästä aikaa psoriaatikon ihana päivä! IHO kiittää!

Loppuun Kiitos kaikille <3 (näitä päiviä lisää kiitos)

Nuoruuteni psoriaatikkona!

Eletään Toukokuuta ja jälleen olisi synttäreiden aika :) Aina kun tulee vuosia lisää niin pistää mietityttämään menneitä vuosia. Kaivoin esiin vanhoja kuvia joilla olen hakenut ilmastohoitomatkoille :) aaaikas rankkoja katsoa! Tuolloin minulla oli yli 80% ihosta psoria nyt ei ole kuin hiukan jaloissa jotka alkaa häviämään….tuntuu hyvältä! Muista kun minulle diagnosoitiin psori noh sanon aina että ollut jo 10v niin sanotaan nyt että ainakin 15v. Kaikki alkoi pienistä läiskistä jaloissa ja räjähdysmäisesti levisi koko Henrikin alalle. Menetin rakkaan isoisäni tuona aikana ja se oli minulle se ns “laukaseva” tekijä. Jouduin viettämään aikoja sairaalan osastolla ja kaveritkin ihmettelivät että mikä on homman nimi. Saan kiittää kavereita jotka ovat aina olleet aina tukena. Sain taustajoukoikseni maailman parhaan ihotauti lääkärin ja hän otti asiakseen saada minut kuntoon. Hän kertoi mm. ihohoitomatkoista yms. Siitä alkoikin aktiivinen hoito operaatio “henrik kuntoon” :). Rupesin testaamaan eri biologisia lääkkeitä ja yhdestä kokeilusta menikin reumani pahemmaksi. Se on jännä tunne kun jalka ei ota “käskyjä” vastaan… Pari kk siinä meni keppien kanssa ja iho vain paheni. Jos en olisi näin vahva ihminen niin hukassa olisin ollut! Vuodet vierivät ja ikää tulee lisää. Tässä olen huomannut että on semmosta aikaa että kaikki saa muksuja ja ostaa taloja yms :) itsellä siirtymä vaihe elämässä joka tuo tullessaa myös niitä mitä kavereilla jo on! Myönnän että joskus olen kateellinen mutta sitten taas se on itselle semmoinen voimavara ja tavoite jonka takia kannattaa herätä aamusti ja mennä eteenpäin! Koska jos ei ole tavoitteita tai unelmia elämässä niin miksi herätä aamusti? Tähän loppuun kun miettii tota otsikkoa niin mulla ollut hyvä nuoruus psoriaatikkona :) JEAH! ;)