Ainakin 10cm!

Noh niin nytten se on sitten todellista jälleen! Sieltä se lumi tuli jälleen ja pakkaset. On se kumma vaikka se talvi tulee joka vuosi niin ei niitä kylmiä ilmoja osaa odottaa! Aina sitä on ihmeissään. Mihin nämä viikot ja päivät aina rientävät kun taas alkaa olemaan vuosi pulkassa ja rupeaa miettimään kulunutta vuotta ja uuden tuloa. Kylmät ja pimeät illat saavat jälleen läheisyyden kaipuun pintaan ja sitä välillä ajattelee “eikö tuolla ole ketään kumppania minulle”. Pakko myöntää vaikka päivät menevät tosia hektisesti eteenpäin ja ohjelmaa on välillä liikaakin niin näin kun yöstä sitten ottaa aikaa mietiskelyyn niin kyllä osaa olla niin yksinäistä välillä. Typerältä kun tuntuukin niin kun sattuu kuulemaan että vaikka ystävä pariskunnalla olisi jotain riidan poikasta ja yritän auttaa neutraalilla lähestymisellä kumpaakin osapuolta niin joskus nauran yksikseni kun mieleeni tulee tunne “olisi kiva joskus riidellä oman puoliskon kanssa ja saada apua muilta”! Kaveri jos luette tätä tekstiä niin en tarkoita että en auttasi mielelläni :) kyseessä täysin yksinäisyys homma. Noh mitä tulee siihen vauvakuume ajatuksiin niin kaipa tämä on sama asia että kyllä sitä kerkeää tapailla vaikka kuinka monta mielenkiintoista persoonaa kun ikääkin on vasta niin vähän ja elämä edessä. Aikaa kutakin! + naiset eivät tiedä mitä menettävät kun eivät minua hoiviinsa ota ;) hahha

Kylmät ja pimeät illat!

Jälleen huomaa että on tullut syksy, ei vain kylmät ja pimeät illat vaan itse olen huomannut jo monta syssyä että pimeinä aikoina kaipaa läheisyyttä toisesta ihmisestä. Olenko liian kiltti? Henrik kaikkien kaveri ;) ei siinä “tittelissä” mitään vikaa ole ja nautin siitä että autan läheisiäni jotka sitä arvostavat kovasti! Sitten taas on tilanteita että ajattelen katsellesani pariskuntien kutemista ja katson itseäni! “mikä minussa sitten on vikana?” Tiedän tiedän ei yhtään mitään! :D Psorini tosin ei ole moneen vuoteen haitannut sosiaalisia kanssa käymisiä mutta silti ajattelen takaraivossani että se on syy yksinäisyyteeni! Psoria on helppo syyttää vaikka sitä ei näykkään enää. Hetkonen!! käännetään tämä nyt sitten niin minullahan on vientiä mutta naiset vaan ovat ujoja!!! EIKÖ ;) Noh niin naiset rohkeesti vaan soittelemaan tai nykyaikana Facebookissa :) Nähdään taas!

Best Day Of My Life…so far ;)

Totesin että haluan maailmalle siitä kirjoittaa miten onnistuneesti pienen psoriaatikon eilinen (29.05) päivä saatiin huippuunsa ja iho tykkää :)

Päivä alkoi ihan normaalisti ja äetee soitteli “tuleppas poika käymään!”... Siitä istumasta menin äeteelle ja mikäs minua siellä odottikaan?! Synttäri kahvitus yllätys!!! Siskoni ja Äetee olivat järkänneet kahvitus kekkerit kakkuineen. Siinä sitten oltiin ja seurusteltiin tovi kunnes kaikki “katosivat” ja itse jäin vielä odottamaan tätiäni ja hänen ukkoaan :) Tädin miehelle Karille, kehuin että ystävät ovat ostaneet minulle keilapallon lahjaksi jotta pääsisin harrastamaan keilausta omalla pallolla! Nice! Siitä hän innostui ja tokaisi minulle “Jaahas se on sitten keilauskisojen paikka joku viikonloppu!!” Meidän Karin tuntien joka on ns urheiluhullu niin hän oli tosi innoissaan asiasta ja huomattavasissa oli lievää jännitys tärinää käsissä hhahah :D katsotaan kuinka meidän kisojen käy… Kunnes olin saanut kahvitus operaation pulkkaan lähdin kodio käymään. Tietenkään en ajaessa jutellut puhelimessa kaverin kanssa kysyäkseni hänen suunnitelmiaan… Jälkeenpäin kun mietin niin siitä puhelusta olisi voinut jotain mahd arvata mitä Henrikille on suunniteltu päänmenoksi… Eipä siinä menin kotiin ja puhelussa soveimme että menen kaverille “Kitukylään” vierailemaan ja jotain pientä sauna politiikkaa… Matkalla koitin soittaa siskolle että mihin hän katosi kun minulle oltiin vaan sanottu “joo hän meni katsomaan jotain punkkari poikaa” :) oookei :D ei siinä serkkuhopealle soitin: “moi tässä kaverin luona kyläsaaressa”.... Okei siitäkin puhelusta olisi voinut tulevaa arvailla tosin Jounilla asuu sielläpäin muitakin kavereita kuin kenelle itse olin soitellut ja sauna “treffit” sopinut. Kamat kasaan kotona ja suunta “kitukylään”.... Saavuin kaverin “viimeinen talo vasemmalta” pihaan ja siellä Kaitsu mua jo odottikin pihalla. Siinä hetken keskustelimme jotain ihan vaan kunnes Meidän aikoinaan pystyttämämme 5x8m paviliongista putkahtivat ISO poppoo immeisiä huutaen “Yllätys” :) olin hetken “shokissa” ja tärisin. Sisko heti tulee ensimmäisten joukossa uudelleen onnittelemaan ja kysyin vaan häneltä “Missä se sun punkkari poju on?” :D kommenttini aiheutti hetken naurut ja ruvettiin pistämään bileitä aluilleen kun juhlakalun he olivat paikalle saneet. Minuthan puettiin “intiaaniksi” :D Siinä sitten aloitimme murkinoimaan ja poikain kanssa pelaten pöytäjalkapalloa. Lahjojakin sain joten kilttikin olin ollut selvästi! Yli siisti lahja oli “aikuiset ystäväni”-kirja joka oli samallainen kuin pienempänä ihmisillä oli eli aina aukeama per ihminen ja siinä kysyttiin eriäviä kysymyksiä. Kaikki vuorollaan sitä täyttivät ja oli hieno huomata sitä lukiessa että kaikki olivat vastauksiin piilottaneet fraaseja joista heidät tulen aina muistamaan vaikka lukisinkin sitä esim seuraavan 25 vuoden jälkeenkin!! Juhlat jatkuivat perinteisin menoi, saunoimme yms… ehtoon eteni mukavasti ja oli muuten pitkästä aikaa psoriaatikon ihana päivä! IHO kiittää!

Loppuun Kiitos kaikille <3 (näitä päiviä lisää kiitos)