Nuoruuteni psoriaatikkona!

Eletään Toukokuuta ja jälleen olisi synttäreiden aika :) Aina kun tulee vuosia lisää niin pistää mietityttämään menneitä vuosia. Kaivoin esiin vanhoja kuvia joilla olen hakenut ilmastohoitomatkoille :) aaaikas rankkoja katsoa! Tuolloin minulla oli yli 80% ihosta psoria nyt ei ole kuin hiukan jaloissa jotka alkaa häviämään….tuntuu hyvältä! Muista kun minulle diagnosoitiin psori noh sanon aina että ollut jo 10v niin sanotaan nyt että ainakin 15v. Kaikki alkoi pienistä läiskistä jaloissa ja räjähdysmäisesti levisi koko Henrikin alalle. Menetin rakkaan isoisäni tuona aikana ja se oli minulle se ns “laukaseva” tekijä. Jouduin viettämään aikoja sairaalan osastolla ja kaveritkin ihmettelivät että mikä on homman nimi. Saan kiittää kavereita jotka ovat aina olleet aina tukena. Sain taustajoukoikseni maailman parhaan ihotauti lääkärin ja hän otti asiakseen saada minut kuntoon. Hän kertoi mm. ihohoitomatkoista yms. Siitä alkoikin aktiivinen hoito operaatio “henrik kuntoon” :). Rupesin testaamaan eri biologisia lääkkeitä ja yhdestä kokeilusta menikin reumani pahemmaksi. Se on jännä tunne kun jalka ei ota “käskyjä” vastaan… Pari kk siinä meni keppien kanssa ja iho vain paheni. Jos en olisi näin vahva ihminen niin hukassa olisin ollut! Vuodet vierivät ja ikää tulee lisää. Tässä olen huomannut että on semmosta aikaa että kaikki saa muksuja ja ostaa taloja yms :) itsellä siirtymä vaihe elämässä joka tuo tullessaa myös niitä mitä kavereilla jo on! Myönnän että joskus olen kateellinen mutta sitten taas se on itselle semmoinen voimavara ja tavoite jonka takia kannattaa herätä aamusti ja mennä eteenpäin! Koska jos ei ole tavoitteita tai unelmia elämässä niin miksi herätä aamusti? Tähän loppuun kun miettii tota otsikkoa niin mulla ollut hyvä nuoruus psoriaatikkona :) JEAH! ;)

Psori muistot.

Tuossa taannoin tapasin vanhan ystäväni vuosien takaa, ensimmäiset sanat Häneltä olivat ‘ei vitsi näytät hyvältä! missä sun psori on? :)’. Ensimmäinen tunti menikin kertoen että mihin se oli hävinnyt ;). Olin täpinöissäni ja huomasin kuinka hyvältä tuntui kertoa niistä että miten olin saanut ihottumani kuriin.

Aika ajoin tulee tilanteita joka saa muistelemaan kuinka pahana iho on ollutkaan, ja kuinka on ollut myös raskasta elää sen kanssa. Psorini on kyllä antanut minulle kyllä tosipaljon takaisinkin. Muutama viikko sitten lähdin viikonloppua viettämään Helsinkiin, jossa tapasin siskoani joka on “eksynyt” isoon kaupunkiin opiskelemaan. :) Seuraamme lyöttäytyikin ns. Psori Kamu! Hänen näkeminen palautti mieleeni sen että psori on antanut minulle paljon uusia ihania ystäviä ympäri Suomen. Oli jännää huomata että ‘psori kamuille’ tyypillinen kysymys aina kun heitä tapaan on “kuinkas iho?”. On mukava kertoa niin hyvistä kuin huonoistakin psori-jaksoista heille jotka 100% sen ymmärtää. Joten kiitos kaikille psorkku kavereille ;) Kiitos Psori!