“Normaalia” elämää?

Alkaa noin kymmenen vuoden taistelut olemaan takana koskien sitä että voisi alkaa elämään ns "normaalia" elämää. Kyllä olen kaikkea vähäiseen ikääni kokenut ja kaikki vaikeudet voittanut! Tässä hetken olen joutunut olemaan työttömänä mutta siinäkin asiassa on valoa tunnelin päässä. Sillä perjaatteella menen aina haastatteluun että jos en siihen pestiin pääse, syystä tai toiseta niin ajattelin "eivät tiedä millaisen työmiehen menettivät" ja sitten vaan seuraavaan paikkaa hakua menemään. Joka paikassa kun katson keskustelu -foorumeita niin ihmiset ovat saaneet huonoa palvelua eri virastoista mutta omalla kohdallani ei ole mitään pahaa sanottavaa vaikka nyt työkkärin saralla! He kuuntelivat mielipiteeni miten asioita ruvetaan viemään eteenpäin ja näin toimittiin ja he hommasivat minulle ulkopuolisen työhönvalmentajan joka on ihminen joka saa palkkansa siitä että markkinoi asiakastaan eri firmoille! Heillä on myös kontakteja paikkoihin joihin ei välttämättä ole hakua päällä! Jos tälläistä teille ehdotetaan niin suosittelen kyllä!

Tämä on se viiminen askel omissa taisteluissani eli työpaikka ja sitten rupeankin etenemään eteenpäin. Mielestäni ihmisellä tarvii olla jokin syy tai tavoite tai unelma miksi herätä aamuisin. Itselläni on tällähetkellä se että pääsen töihin ja haluan omakotitalon, oman auton, vaimon ;) ja lapsia. Perus unelmia/tavotteita.

Lippu korkeella kohti uusia taisteluita ja niistä voittajana aina lähden ;)

Per Aspera Ad Astra   =   Vaikeuksien kautta tähtiin (voittoon).