Ilo irti

Voin kertoa, että nyt on mieli korkealla ja olen itseeni tyytyväinen. Minua on puraissut Zumba-kärpänen ja oikein kunnolla. Koska liikuntaa kannattaa harrastaa pelkästään jo terveydellisistä syistä ja minun niveloireisen etenkin, päätin kokeilla Zumbaa alkuvuodesta. Se kolahti minuun heti täysillä. Ostin kausikortin ja jatkoin harrastusta. Olen todella innostunut kyseisestä liikuntalajista, jota voi kohdallani pitää pienenä ihmeenä.

En ole koskaan erityisemmin tykännyt mistään urheilulajista, vaikka aihetta olisi kyllä ollut. Lapsena tuli kesäisin uitua ja talvella hiihdettyä tosi paljon Eipä sitä maalla ollut muutakaan tekemistä ja tietokoneista ei oltu mitään vielä kuultukaan. Hiihtoinnostuskin tapettiin ainaisilla koulun järjestämillä hiihtokilpailuilla, sillä en ole koskaan ollut erityisen kilpailuhenkinen ihminen. Nyt olen perinyt pieneksi menneet sukset pojaltani ja siellä ne edelleen varaston hyllyllä odottavat hiihtäjäänsä.

Tätä nykyä käyn Zumbaamassa monta kertaa viikossa, aina kun vain mahdollista. Tein siinä alkuhuuman jälkeen myös ruokavaliomuutoksia ja olen saanut vähän painoakin alaspäin. Tämä on vaikuttanut minuun niin positiivisesti ja kokonaisvaltaisesti, että enpä olisi ikinä uskonut! Toivottavasti tämä sama meno jatkuu vielä pitkälle, eikä se vanha kaverini lorvikatarri vaan minuun enää iskisi.