Supersankariharjoitus

Teimme kahden ystäväni kanssa harjoituksen, jossa kukin meistä meni vuorollaan lakanan alle makaamaan ja kaksi muuta keskustelivat siitä, mitä tuo viltin alle mennyt merkitsee heille, aivan kuin hän ei olisi paikalla kuuntelemassa. Ystäväni oli juuri ostanut kirpputorilta nostalgisen kankaan, jossa komeilivat Batman ja Robin suurina painokuvioina. Harjoitus sai nimen supersankariharjoitus.

Ensimmäinen naureskeli viltin alle mennessään, kuinka naurettava harjoitus oli ja huomasi kuitenkin jollain lailla jännittävänsä sitä. Valitsimme ajaksi kymmenen minuuttia ja oli yllättävää kuinka lyhyeltä ajalta se tuntui. Merkitystä luoneita, eri tapahtumien herättämiä tunteita muistui yhtäkkiä hyvin paljon mieleen.

Seuraavan lakanan alle sukeltaneen keho valmistautui ottamaan iskuja vastaan jännittymällä joka kerta kun joku avasi suunsa ulkopuolella. Vaikka sovimme, ettei viltin alla olijaa moitita lainkaan tässä harjoituksessa, oli hänellä silti tekemistä rentouden ja luottamuksen kanssa.

Kun itse menin viltin alle, olin erittäin häkeltynyt, kuinka paljon merkitystä olin tuonut näiden kahden elämään. Poistuttuani viltin alta, kysyin heti että miksi ihmeessä me emme ole tehneet tällaista aikaisemmin. Olemme käyttäneet kyllä paljon aikaa työstääksemme päivittäisiä kitkan aiheita ja siinä kritiikkisateessa on tyystin päässyt unohtumaan positiivisen palautteen antaminen.

Harjoitus tuntui erittäin voimauttavalta ja nosti pintaan tunteita oman itseni arvostuksen puutteesta. Näin selkeämmin tilanteita, joissa annan edelleen muiden kohdella itseäni huonosti. Seuraavana päivänä itkin paljon ja etsin itsestäni sitä sisäistä vahvuutta, jossa tuntisin oman arvoni ja johon voisin aina nojata silloin kun tuntuu siltä, ettei minua arvosteta tai kunnioiteta.