Helpointa on mennä läpi

Ymmärsin eilen jotain ihanaa. En ole oikein koskaan saanut kiinni dramaattisuudestani ja koin valtavaa iloa, kun tunsin ymmärtäneeni taas hieman enemmän itseäni. Teimme eräässä ryhmässä harjoitusta, jossa ajauduin valtavalta tuntuvaan dramaattiseen tunnemyrskyyn. Koin, että sisältäni haluaa tulla ulos merkittäviä asioita, mutta ylpeyteni ja pelkuruuteni tekivät taitavaa tukahdutustyötä, ennen kuin tunteet olivat ehtineet muodostua selkeiksi ajatuksiksi tai sanoiksi, konkreettisista teoista puhumattakaan.

Ensin moitin itseäni silkasta pelkuruudesta, kunnes suuttumus otti vallan ja osoitteli muita ihmisiä siitä, etten saa hyväksyntää ja  tilaa ilmaista tunteitani. Viimeisenä egon narsistinen ylpeys yritti korjata tilanetta pakottamalla kehoa suorittamaan harjoituksen moittettomasti. Saavutin ilmeisesti dramaattisuuteni kantokyvyn, sillä yhtäkkiä sisältäni kumpusi valtava ilo ja nauru, joka vapautti persoonallisuuteni kahleista sisäisen ääneni keskustelemaan kanssani.

Sain kokea konkreettisesti kaiken sen, joka estää sydäntäni ilmaisemasta itseään. Pelon, vihan ja ylpeyden lisäksi on tietysti myös ulkopuolisia, itsestä riippumattomia vaikutteita. En kuitenkaan usko, että meidän on tarkoitus ottaa vastuuta kenenkään muun reagoimisesta, jos pyrimme toteuttamaan itseämme rehellisyyden nimissä. Mitä syvemmälle pääsin itseeni illan aikana, sitä vahvemmin toistin itselleni, että helponta on mennä läpi. Helpointa on mennä läpi!

Asioiden kiertely ja kaartelu vain vaikeuttaa elämää. Mitä kauemmin odottaa, sitä kauemmas etääntyy oman sydämen äänestä, sitä korkeammalta lopulta tippuu. Helpointa on rehellisesti tunnustaa tunnistamansa este, joka estää ilon ja naurun ilmentymistä omassa elämässä. Loppuillasta valoin itseeni rohkeutta ilmaista sydämeni ääntä elämässäni konkreettisina ajatuksina, sanoina ja tekoina.