Mantun Blogi

Psori on muuttanut elämääni paljon. Se on muokannut elämäni arvoja minulle suotuisempaan järjestykseen. Vaikka olen psoriaatikko, minun on hyvä olla juuri tässä, juuri tämän näköisenä kuin nyt olen.

Kuka

Nimi: Maria "Mantu" Karnola
Ikä: 27 v.
Siviilisääty: Sinkku
Ammatti: Ikuinen etsijä ja löytäjä
Asuinpaikka: Karjaa

Kategoriat

Valitse haluamasi kategoria:

*****       5 käyttäjää on äänestänyt artikkelia.
 

Tässä ja nyt

Joulun alla isoäitini joutui sairaalaan ja pitkähkön kamppailun jälkeen hän ei saanut enää elämästä kiinni. Oli hyvin koskettavaa olla läsnä ja hyväksyä se, ettei toinen enää jaksa taistella. Tuntuu kuitenkin hyvältä, että viime vuosina sain isoäitiini rehellisen ja aidon yhteyden siinä määrin kuin meistä molemmat pystyivät antamaan ja vastaanottamaan aitoa rakkautta ja hyväksyntää. Välimatka, joka nyt on ruumiillisesti, on jollain lailla aina ollut olemassa. Se on sanomatta jääneitä ajatuksia, tunteita ja toiveita. Keskeneräisyyttä, josta ihmisyys on rakennettu.

Hänen esimerkkinsä muistuttaa minua, että katkeruus, suru, pettymykset ja viha käsittelemättömänä johtaa kehon rappeutumiseen ja lopulta siihen, että tukea on otettava vastaan vaikka kuinka kaunainen olisi kaikkea ja kaikkia kohtaan.

Ihmissuhteet ovat mielestäni ainoa asia, jotka todella omistamme. Niiden kautta heijastamme omaa käsitystä itsestämme, täytämme monia tarpeitamme ja niihin kiinnitämme monia tulevaisuuden unelmiamme. Panostaessani omaan avoimuuteen ja rehellisyyteen ihmissuhteissani, tunnen elämäni laadun kasvavan korkoa huomaamatta. Kokemuksesta tiedän, että vaatii hyvin paljon rohkeutta riisua naamioita ja muodollisia käyttäytymismalleja jopa kaikkein läheisimpien ihmisten edessä.

Kun isoäitini sairasvuoteellaan kertoi allekirjoittaneensa elämästä irtisanoutumislomakkeen, katsoin häntä silmiin ja itkin sanoen hyväksyväni asian. Elämä ei ole aina helppoa, mutta se on jotain ainutlaatuista ja minä haluan tuntea ja tietää eläneeni omani.

*****       7 käyttäjää on äänestänyt artikkelia.
 

On aika niittää sato

Vuosi sitten täytettyäni 24 päätin, että tuolloin edessäni olevasta vuodesta tulisi elämäni antoisin. Olen aina ollut kova pohtimaan ja analysoimaan ihmisiä ja tilanteita, mutta kritiikkini ja jaaritteluni on ollut heikosti rakentavaa ja usein negatiivisuudella maustettua. Suorastaan tuhlasin aikaani jossitteluun ja itsen tai muiden syyttelyyn. Itsekeskeinen ylidramatisointi johti lopulta siihen, että elämä tapahtui aivan toisaalla sillä aikaa kun kulutin sanoja mitä, jos, vaikka, kun tai entäs jos.

Motokseni otin lauseen ”jos et voi asialle mitään, sitä on turha murehtia. Jos voit asialle jotain, sitä on turha murehtia”. Halusin purkaa ihmissuhteiden tunnelatauksiani suorassa kontaktissa. Kun suljin pois mahdollisuuden arvostella toisia jälkikäteen, huomasin kuinka haastavaa on olla pyyteettömässä kanssakäymisessä ihmisten kanssa. Huomasin kuinka hyväksikäytin ihmissuhteitani pönkittääkseni egoani ja ymmärsin vetäväni erilaisia rooleja peittääkseni heikkouksiani. Olin ensimmäisiä kertoja tietoisesti kosketuksissa sisäiseen maailmaani ja huomasin kuinka paljon vanhat selvittämättömät ristiriidat olivat kuormittaneet kehoani.

Nyt kun vuosi lähenee loppuaan olen oppinut, että on kolme vahingollista tapaa suhtautua asioihin. Yksi on syyttää itseä, toinen on syyttä toista ja kolmas on elää narsistisessa maailmassa, jossa ei ole mitään vikaa niin kauan kuin kaikki muut ihmiset ovat manipuloitavissa. Tunnistan kaikki nämä piirteet itsestäni ja tiedän, että jos käytän näitä kolmea tapaa uuvutan itseni ja vieraannun yhä kauemmas  tyydytystä tuovasta elämästä. Vapautus piilee siinä, että teen kipeille ja haastaville asioille jotain muuttaakseni niitä tai sitten hyväksyn ne sellaisena kun ne kulloinkin elämässäni ilmenevät.   

Olen vieläkin oppipolulla ja jään jatkuvasti kiinni itselleni ja muille turhanpäiväisestä jossittelusta. Oppiminen tuskin koskaan loppuu, mutta koen, että kritiikkini on kasvamassa rakentavaksi ja ihmissuhteeni perustuvat enemmän ja enemmän toisen ja itsen aidolle hyväksymiselle. Myös psoriasis voi kokonaisuudessaan paremmin ja olen oppinut jopa pikkuhiljaa ymmärtämään ja ennakoimaan ennalta sen ilmenemistä.

Blogikirjoitukset ovat kunkin kirjoittajan omia ajatuksia. Psoria hoidetaan rasvoilla, valohoidolla, systeemisillä tai biologisilla lääkkeillä riippuen sairauden vaikeusasteesta.

psoriguide nupso abbott