Muutoksen tuuli

On vaikea muistaa, että onnellisuus on kiinni omista valinnoista. Usein pelko tarraa jalkaan ja jähmettää jo ajatuksetkin jostain tarvittavasta muutoksesta. Kuuluisan sanonnanhan mukaan ihminen ei kadu koskaan tekemäänsä niin paljon kuin tekemättä jättämiään. Muutos tuntuu kuitenkin olevan jotain niin pelottavaa, että usein valitsen tien kärsiä ja sysään syyn jonkun ulkoisen tekijän kontolle.

Lähes aina unohdan kysyä tärkeän kysymyksen; entä jos pahin pelkäämäni tapahtuisikin. Tätä kautta huomaan pelkojeni olevan usein ristiriidassa todellisuuden kanssa. Keikun maan ja taivaan välillä, maalaten mustaa ja valkoista unohtaen, että elämä luo itseään jossain siinä keskellä harmaan eri sävyissä.

Nyt kuitenkin päätin jälleen kerran rakentaa omaa elämääni, ehkä ruostuneilla nauloilla epävarmoin lyönnein, mutta luottaen tulevaisuuteen. Monta vuotta sairaalaelämää saa nyt jäädä taa ja kokeilen löytyisikö paletistani mustan ja valkoisen lisäksi muitakin värisävyjä.