Perintönä piinaavat perheperinteet?

Miellä, kuten monilla muillakin perheillä on tapana ylikorostaa kulttuurillisia juhlia, kuten joulua, juhannusta ja niin edelleen. Olen aina näkyvästi protestoinut pakotettuja juhlia ja osallistumiseni on ollut todella vaikeaa. En osaa nauttia, jos minut suorastaan pakotetaan jonain tiettynä päivänä käyttäytymään ja osoittamaan seurallisuutta. Mielestäni syy kokoontua yhteen ja juhlia tulisi olla jokin muu kuin kalenterin ja perinteiden muokkaama kirjoittamaton sääntö.

Eräänä vuonna asuessani ulkomailla keksin oivan keinon välttää sitä kaikista pyhintä, nimittäin joulua. Lähinnä sepitin lentoliikenteestä mitään tietämättömälle äidilleni, kuinka juuri joulun aikaan lennot ovat käsittämättömän kalliita ja pyhistä johtuen myös lentojen saatavuus on lähes olematon. Äitini onnekseni nieli tämän ja koin niin suurta iloa vapaudestani, että sovin tulevani viikkoa ennen joulua kuitenkin käymään kotona.

Huvittavinta tässä tarinassa on se, että äitini päätti sitten siirtää joulua. Kun saavuin kotiin, oli meillä joulukuuset ja -kinkut koristeltu ja kuorrutettu, lahjakasa odottamassa ja sukulaiset kerätty kasaan. En enää tiennyt itkeäkö vai nauraa. Toivoisin, että tulevaisuudessa uskaltaisimme rikkoa tietynlaisia pakotettuja perinteitä ja etsisimme uudenlaisia ratkaisuja, joilla voisimme saada juhlapyhistä miellyttäviä kaikille osapuolille.