Ihana valo

Mulla on vähän ristiriitaisia tunteita talvea kohtaan. Rakastan pimeneviä talvi-iltoja, kun ei ole kiire minnekään ja saa syventyä elämän arvoituksiin ja omiin mietteisiin. On villasukkia ja kynttilöitä, asioita jotka pimeys ja viileys saa maistumaan vain paremmalta. Saa vain olla ja möllöttää. Tänä talvena jokin on kuitenkin saanut vaakani keikahtamaan alakuloisuuden puolelle.

Useat läheiseni joutuvat masennuksen pyörteisiin luonnon valon määrän vähentyessä ja tänä talvena jouduin pohtimaan, voisiko minunkin heikko jaksamiseni johtua ainakin osittain myös valon puutteesta. Huomasin, että joka vuosi olen tehnyt matkoja pimeinä vuodenaikoina, joten käytännössä valon puute voisi olla mahdollinen syy, sillä en ole kuukausiin matkustanut pois pohjolasta.

Kaikilla ei ole kuitenkaan mahdollisuutta matkustella tai möllötellä valottomina vuodenaikoina. Useat ihmiset ovat töissä kaiken valoisan ajan ja tyytyvät vain odottamaan, että tulisi jälleen kesä ja ihana valo.

Hoidoksi orastavaan masennukseeni sovimme ystävämme kanssa tekevämme hoitoympyrät, joihin suunnittelemme jotain mielekästä ja uutta tekemistä joka viikko vähintään yhden tunnin ajan. On ehkä haastavaa repiä alakuloista itseä fyysisiin aktiviteetteihin edes tuota kertaa viikossa, mutta sovitaan nyt niin että yritys palkitaan.