Ylämäki alamäki yhdessä kulkien

Pohdin, mitä kaikkea olen jättänyt psoriasiksen vuoksi tekemättä. Niitä oli melko vähän, koska olen aina hanakasti puolustanut oikeuksiani tehdä samoja asioita kuin muut. Sen sijaan löysin monia sanomatta jättämiäni asioita, jotka liittyvät psoriasiksen kanssa elämiseen. 

Monesti tekisi mieli vain sanoa, että en jaksa. En jaksa ainaista hoitamista, sosiaalisia tilanteita, hoitokustannuksia, ajanhukkaa, syömisen tai juomisen kontrolloimista, kutinaa, kipua, hilseilyä tai ennen kaikkea psoriasiksesta johtuvaa mielipahaa. 

Jokin ääni sisälläni sanoo, että täytyy olla vahva, ei saa valittaa pienistä ja huomenna on varmasti parempi päivä. Samaan aikaan kiukuttelen äänelle sanoen, että tämä ei ole pientä, en halua olla vahva ja haluan, että se parempi huominen on nyt. 

Psoriasis on pitkäaikaissairaus, johon kätkeytyy paljon ulkoisia ja sisäisiä ylläpitäviä vaikuttimia. Kehon symboliikassa ihosairaudet symboloivat herkkyyttä ja omantunnonarvoa. Tämä näkyy minulla sanomatta jättämissä asioissani lauseina, voisitko silittää minua, voisitko halata minua, voisitko rasvata minut ja voisitko kiltti sanoa minulle, että minä olen kaunis?