Talven ihanaa unta

Talvi on mielestäni upeaa aikaa. Luonnon rauha ja hiljaisuus näyttää esimerkkiä, kuinka pysähtyä, hengähtää ja nauttia. Nyt on myös lumen määrä mahdollistanut monet mahtavat talviurheilulajit. Hiihtolenkki voitelemattomilla suksilla riisui viimeisetkin rippeet suorittamisesta ja keskityin vain nauttimaan raikkaasta ilmasta, liikkumisen ilosta ja ajattomuudesta.

On surullista, että työpaineet ja muu kulutus ei hellitä silloin kun luonto kehottaa lepäämään. On normaalia valon määrästä johtuen toimia niin sanotusti hitaammalla näin pimeään aikaan. Siitä huolimatta työtahti, jouluruuhkat, liikenteen takkuaminen ja muu höösäys tuntuu harmaannuttavan suurimman osan kansamme hiuksista jo ennen aikojaan.

Minulla on ollut mahdollisuus pysähtyä ja olen huomannut mitä kehoni ja mieleni todella kaipaa tähän aikaan vuodesta. Riittävä lepo, hyvä ravinto, rikastuttavat keskustelut, läheisyys, tuki ja liikunta pitävät ihonkin hyvässä kunnossa. Usein kevään tullessa koen jopa hetkellistä surua siitä, että talvi oli mielestäni jälleen liian lyhyt.

Ihana valo

Mulla on vähän ristiriitaisia tunteita talvea kohtaan. Rakastan pimeneviä talvi-iltoja, kun ei ole kiire minnekään ja saa syventyä elämän arvoituksiin ja omiin mietteisiin. On villasukkia ja kynttilöitä, asioita jotka pimeys ja viileys saa maistumaan vain paremmalta. Saa vain olla ja möllöttää. Tänä talvena jokin on kuitenkin saanut vaakani keikahtamaan alakuloisuuden puolelle.

Useat läheiseni joutuvat masennuksen pyörteisiin luonnon valon määrän vähentyessä ja tänä talvena jouduin pohtimaan, voisiko minunkin heikko jaksamiseni johtua ainakin osittain myös valon puutteesta. Huomasin, että joka vuosi olen tehnyt matkoja pimeinä vuodenaikoina, joten käytännössä valon puute voisi olla mahdollinen syy, sillä en ole kuukausiin matkustanut pois pohjolasta.

Kaikilla ei ole kuitenkaan mahdollisuutta matkustella tai möllötellä valottomina vuodenaikoina. Useat ihmiset ovat töissä kaiken valoisan ajan ja tyytyvät vain odottamaan, että tulisi jälleen kesä ja ihana valo.

Hoidoksi orastavaan masennukseeni sovimme ystävämme kanssa tekevämme hoitoympyrät, joihin suunnittelemme jotain mielekästä ja uutta tekemistä joka viikko vähintään yhden tunnin ajan. On ehkä haastavaa repiä alakuloista itseä fyysisiin aktiviteetteihin edes tuota kertaa viikossa, mutta sovitaan nyt niin että yritys palkitaan.