Blogikirjoitukset ovat kunkin kirjoittajan omia ajatuksia. Psoria hoidetaan rasvoilla, valohoidolla, systeemisillä tai biologisilla lääkkeillä riippuen sairauden vaikeusasteesta.
Mantun Blogi
Psori on muuttanut elämääni paljon. Se on muokannut elämäni arvoja minulle suotuisempaan järjestykseen. Vaikka olen psoriaatikko, minun on hyvä olla juuri tässä, juuri tämän näköisenä kuin nyt olen.
Kuka
Nimi: Maria "Mantu" Karnola
Ikä: 27 v.
Siviilisääty: Sinkku
Ammatti: Ikuinen etsijä ja löytäjä
Asuinpaikka: Karjaa
Kategoriat
4 käyttäjää on äänestänyt artikkelia.
Helpointa on mennä läpi
Ymmärsin eilen jotain ihanaa. En ole oikein koskaan saanut kiinni dramaattisuudestani ja koin valtavaa iloa, kun tunsin ymmärtäneeni taas hieman enemmän itseäni. Teimme eräässä ryhmässä harjoitusta, jossa ajauduin valtavalta tuntuvaan dramaattiseen tunnemyrskyyn. Koin, että sisältäni haluaa tulla ulos merkittäviä asioita, mutta ylpeyteni ja pelkuruuteni tekivät taitavaa tukahdutustyötä, ennen kuin tunteet olivat ehtineet muodostua selkeiksi ajatuksiksi tai sanoiksi, konkreettisista teoista puhumattakaan.
Ensin moitin itseäni silkasta pelkuruudesta, kunnes suuttumus otti vallan ja osoitteli muita ihmisiä siitä, etten saa hyväksyntää ja tilaa ilmaista tunteitani. Viimeisenä egon narsistinen ylpeys yritti korjata tilanetta pakottamalla kehoa suorittamaan harjoituksen moittettomasti. Saavutin ilmeisesti dramaattisuuteni kantokyvyn, sillä yhtäkkiä sisältäni kumpusi valtava ilo ja nauru, joka vapautti persoonallisuuteni kahleista sisäisen ääneni keskustelemaan kanssani.
Sain kokea konkreettisesti kaiken sen, joka estää sydäntäni ilmaisemasta itseään. Pelon, vihan ja ylpeyden lisäksi on tietysti myös ulkopuolisia, itsestä riippumattomia vaikutteita. En kuitenkaan usko, että meidän on tarkoitus ottaa vastuuta kenenkään muun reagoimisesta, jos pyrimme toteuttamaan itseämme rehellisyyden nimissä. Mitä syvemmälle pääsin itseeni illan aikana, sitä vahvemmin toistin itselleni, että helponta on mennä läpi. Helpointa on mennä läpi!
Asioiden kiertely ja kaartelu vain vaikeuttaa elämää. Mitä kauemmin odottaa, sitä kauemmas etääntyy oman sydämen äänestä, sitä korkeammalta lopulta tippuu. Helpointa on rehellisesti tunnustaa tunnistamansa este, joka estää ilon ja naurun ilmentymistä omassa elämässä. Loppuillasta valoin itseeni rohkeutta ilmaista sydämeni ääntä elämässäni konkreettisina ajatuksina, sanoina ja tekoina.
Suora linkki | Tagit: tunteet
8 käyttäjää on äänestänyt artikkelia.
Negatiiviset tunteet eivät maadu, vaikka psorihilse maatuu
Tukahdetut tunteet eivät kompostoidu. Ne ovat ongelmajätettä, jotka ovat oman hyvinvoinnin vuoksi hyvä lajitella. Aika parantaa haavat, totta ja ei totta. Ongelmat ovat kyllä ajan kanssa poissa mielestä, mutta ne ovat vain haudattuna syvälle sisimpään. Ajan kuluessa niille käy kuin biologisille jätteille kaatopaikalla: ne mätänevät ja aiheuttavat vaarallisia päästöjä, jotka saastuttavat ajatuksiamme ja käytöstämme. Ne saastuttavat, ei vain omaa henkilökohtaista olemistamme, vaan myös ympäristömme.
Psoriasis on haasteellinen sairaus, joka jo itsessään aiheuttaa monia negatiivisia tunteita, kuten riittämättömyyttä, vihaa, masennusta, ahdistusta, syrjäytymisen tunnetta jne. Kokemuksen kautta olen kuitenkin huomannut, että useimmiten psoriasis ei ole sairastavan elämässä ainut, saati ensimmäinen samanlaisia tunteita aiheuttava asia. Silti se on helppo leimata syntipukiksi ja ajatella, että psoriasis ON AINUT asia, joka estää olemasta tai tekemästä jotain. Unohdamme oman vapaan tahtomme ja arvoitukseksi jääkin, olisimmeko tehneet, olleet tai tavoitelleet sitä jotain, mikäli emme olisi sairastuneet psoriasikseen. Kliseistä, mutta totta, että usein haluamme sitä, mitä emme voi saada. Et halua sitä, mitä olet saanut. Haluat sitä, mitä et ole saanut.
Usein vastoinkäymiset elämässä kertovat siitä, että on aiheellista muuttaa jotain elämässä. Kyse voi olla ihmissuhteista, asenteesta itseä, maailmaa tai toista ihmistä kohtaan tai materiaalisesta asiasta, kuten työpaikan tai asunnon vaihdosta. Muutos on pelottava asia ja usein jämähdämme paikallemme samaan vanhaan kurjuuteen kuin hyppäämme tuntemattomaan.
Minulla psoriasiksen pöydälle nostama kissa maukuu usein ihmissuhteista, alkoholista, ravinnosta, liikunnan puutteesta tai stressiä aiheuttavista asioista. Tätä kissaa on vaikea olla huomaamatta, sillä se aiheuttaa kutinaa, hilseilyä ja särkyä. Psoriasis on muuttanut elämääni hyvin paljon. Mutta eniten olen kiitollisuuden velassa sille siitä, että se on laittanut elämäni arvot minulle itselleni loppujen lopuksi suotuisempaan ja parempaan järjestykseen.
Suora linkki | Tagit: ongelmat, tunteet
12 käyttäjää on äänestänyt artikkelia.
Tietyö: tähän rakennetaan parempaa maailmaa!
Jokaisella on oma näkemyksensä asioista. Tiedän, että minun elämänkatsomukseni eroaa enemmän tai vähemmän sinun tavastasi hahmottaa maailmaa, mutta sen ei tarvitse vetää rajaa välillemme tai kieltää, ettei meillä jokaisella olisi jotain opittavaa toisiltamme. Olemme erilaisia, muttemme eriarvoisia.
Uskon vahvasti siihen, että ihmisellä on mahdollisuus järjestellä elämänsä uudelleen minkä tahansa kriisin jälkeen. Myös psoriasikseen sairastuminen aiheuttaa oman kriisinsä. Meidän tulisi kuitenkin nähdä vaikeudet elämässä majakkoina, jotka näyttävät meille tietä, ei upottavina myrskyinä. Tämän ymmärtäminen ei vielä poista maailman vääryyksiä tai yksilöllistä pahaa oloa, mutta se voi olla ensimmäinen herätys kohti vastuun ottamista omasta elämästä. Vastuu ei merkitse vapauden menettämistä, alistumista tai elämänilon kadottamista vaan omien vahingollisten asenteiden muuttamista siten, että elämästä tulee kaikin tavoin mielekkäämpää.
Itse koettelin viimeiseen asti rajojani, kunnes psoriasis ja lopulta nivelpsoriasis pystyttivät seinän eteeni. Hakkasin päätäni tähän seinään useita vuosia. Elin uskossa, että seinä murtuu ennemmin kuin oman kalloni. Olin mielestäni kokenut jo tarpeeksi vääryyttä, joten vihani maailmaa kohtaan oli suunnaton. Koin, että sairaus oli ulkopuolinen vihollinen, vaikka todellisuudessa kävin sisällissotaa itseni kanssa. Nyt näen asiat selvemmin; tunteeni, asenteeni ja elintapani ovat kiinteässä yhteydessä fyysiseen kehooni.
Ihmisillä on erilaisia tapoja ymmärtää maailmaa ja itseä. En usko, että on olemassa yhtä ainoata tietä, jota voisimme yksiselitteisesti kaikki kulkea. Vaikka jokaisella on oma polkunsa, uskon että kaikki tiet voisivat viedä meidät tahtoessamme samaan paikkaan eli maailmaan, jossa ymmärrämme ja kunnioitamme itseämme ja sitä kautta toisiamme sellaisena kuin olemme.
Sivu 1 / 1
