Vapaus

Muutoksen tuuli ei sitten puhaltanutkaan vain työpaikalle. Uusiksi meni siinä rytäkässä myös asuinpaikkakunta. Kun käyn jälleen läpi omistaviani tavaroita, huomaan loputtoman vapauden kaipuuni. Usein haaveilen omistavani vain rinkallisen verran tavaraa ja olevani täydellisen kiinnittymätön ja vapaa. Kun koen omistavani mielestäni liikaa tavaraa, tunnen helposti ahdistusta.

Varsinkin kesäisin kuljen reppuni kanssa ympäriinsä. Ystäväni kutsuukin tätä tapaa ETYK:ksi eli ”en tule yöksi kotiin”-syndroomaksi. Välillä on vaikea yrittää vakuutella ystäville, että tunnen enemmän yhteyttä ja halua olla läheisessä suhteessa, jos saan kulkea omia polkujani missä milloinkin. Monesti tällainen käytös ymmärretään välinpitämättömyydeksi tai sitoutumiskammoisuudeksi. Asian ymmärtäminen ei ole ollut itsellenikään helppoa. Varsinkin kun päässäni kaiken lisäksi on myös utopia, että myös parisuhteessa voi säilyttää vapautensa.

Sain tässä mukavan harjoitteenkin asiaan liittyen. Luokseni muutti ystäväni, jolla on perustarpeena täysin vastakkainen. Hän haluaa pysyvyyttä, läheisyyttä, suunnitelmia ja kaikkea joka on ristiriidassa vapauden tarpeeni kanssa. Siinä on mukava asustella saman katon alla, sillä mitä enemmän hän haluaa pitää kiinni, sitä vähemmän minua näkyy kotona.