Heimolääke!

On se kumma juttu tuo vertaistuki?! On se mikä tahansa kaveriporukka, työpaikka tai harrastusjengi.  ”Palaute opettaa ja sitä ei voi koskaan saada liikaa” tai ”ihminen käy kiitoksella” – on niitä fraaseja, mitä kuulee työpaikan pomosta päiväkotiin.  Sitten tulee niitä tuttuja yleistyksiä, että me suomalaiset olemme huonoja palautteen tai kiitoksen antajia. En ole tästä kuitenkaan niin samaa mieltä, vaikka emme ehkä näytäkään tunteita yhtä avoimesti kuin ulkomaalaiset. Muualla maailmassa saatetaan näyttää enemmän tunteita, mutta me–henki tai toisen kunnioittaminen ja tasa-arvo ei välttämättä aina toimikaan kuten ”Strömsössä”.

Niin tai näin, mielestäni Pekka Himasen esiin nostama Rikastava Yhteisö on se juttu. Suomessa meillä on hyviä rikastavia yhteisöjä. Uskokaa. Tästä sain hyvän maistiaisen, sillä Tiimiakatemian verkosto ja sen asiakkaat, jonka eteen teen töitä, juhlivat joka vuosi tammikuussa näyttävästi syntymäpäiviään. Verkosto kokoontuu Etelä-Euroopasta saakka kylmään pohjolaan juhlimaan. Verkosto, jonka lämpöä kuvaa paremmin sana heimo, juhli kuin viimeistä päivää 19 v. Synttäreitä lähes 400 hengen voimin.

Juhlissa jaetaan aina verkoston tunnustamia palkintoja ja tänä vuonna sain kunnian olla Verkosto–palkinnon voittaja! Vertaisen palaute. Voi pojat. Taisinpa juhlia turhan railakkaasti ja psori muistutti itsestään seuraavina päivinä, mutta tuolla palautteella elää tätä vuotta vielä pitkälle. Naurattaa, että tämä metallipystistä kertominen voi vaikuttaa jäsentymättömältä ja sekavalta SM–mitaleja voittaneelle ex-kiekkoilijalle, mutta jotenkin tuo heimon tunnustus on vain niin iso juttu. Se pisti miettimään, että olisipa jokaisella joku yhteisö, missä oikeasti voi olla oma itsensä, saada palautetta ja tunnustuksia.

Tämä heimo, minkä parissa saan nyt toimia,  ei minulle löytynyt aikoinaan heti. Se vaatii monia muita kohtaamisia, mitkä jännittävät, mutta tärkeä on luottaa omaan tunteeseen ja panna itsensä likoon. Muistan aina psorilääkärini ensimmäisiä kommentteja murrosiässä, että stressi saattaa pahentaa oireita. Tällaiset heimot, mitkä siivittävät fiiliksiä esasaarismaisesti ylärekisteriin, eikä alarekisteriin kannattaa aktiivisesti etsiä. Liikkeenjohdon kirjallisuus puhuu, että elämäsi strategisin valinta on mihin heimoon kuulut. Voiko tässä heimossa olla puoli totuutta psorin kanssa pärjäämiseen? Nyt heimo-palkinnon voimissa toivon, että jokaisella olisi rohkeutta äänestää jaloillaan ja hakeutumaan harrastamaan, työskentelemään, elämään niihin rikastaviin yhteisöihin, jotta Nämä pärjäisivät ja alarekisteri–yhteisöt hiipuisivat. Aina voi valita.

Tämä kuulosti aivan presidentinvaalien puheelta, mutta menköön näin vaalien alla :)

Tsemppiä kaikille vertaisille!