Ihmeellinen Garra Rufa?

Hieraisin silmiäni taannoin Espanjassa, kun kävelin uudenlaisen ihonhoitokeskuksen näyteikkunan ohitse. Kyseessä oli fish doctor -hoitoja tarjoavasta laitoksesta, eli vapaasti suomennettuna siis kalalääkäreistä. Näyteikkunan mainoksissa luvattiin apua hyvin monenlaisiin ihosairauksiin kuten psoriaasiin, kalansuomutautiin sekä kämmenten sekä jalkapohjien liikasarveistumiin.

Kalatohtorit eivät sinänsä ole mitään science fictionia, geenimanipuloituja ihmeolentoja tai lääketeollisuuden kehityksen viimeisin riemuvoitto, vaan kyse on aivan tavallisesta kalalajista nimeltä Garra Rufa. Kala tulee Lähi-idästä Turkista, jossa se on elänyt paikallisissa vesistöissä jo vuosisatojen ajan. Mistään piraija-lajikkeesta ei myöskään ole kyse, mutta jostain syystä Garra Rufa on mieltynyt ihmisen ihon pinnallisimman kerroksen, marraskeden mutusteluun. Marraskesi (ihon sarveiskerros) on kuollutta kudosta, jonka tehtävänä tarjota ihollemme mekaanista suojaa ja eristepintaa elimistön sekä sitä ympäröivän maailman välille, ja myös auttaa pitämään ihon kosteus sisällään. Monissa ihosairauksissa, kuten juuri psoriaasissa ja kalansuomutaudissa, marraskesi on liian paksu ja rakenteeltaan virheellinen, ja juuri tämän vuoksi iho hilsehtii, muuttuu valkoiseksi sekä lohkeilevaksi.

Ei siis ihme, että kun kalalääkärit käyvät työhön, hilsehtivä iho tuntuu sen jälkeen sileältä kuin vauvan peppu.

Joulun alla onnistuin näkemään televisiosta lähetetetyn dokumentin turkkilaisista hoitolaitoksista, joissa ihotautilääkärit määräävät laitoksissa pitkiä ajanjaksoja viettäville potilailleen Garra Rufa -hoitoja. Potilaat makasivat lämpimissä altaissa tuntikausia lähestulkoon päivittäin. Palkintona parin viikon hoitojaksosta iho muuttui sileäksi, toki psoriaasista punoittavat läiskät jäivät ennalleen, mutta tauti oli nätisti ihon tasalla eikä ikävästi hilsehtivänä pinnalla. Samaan hoitotulokseen olemme tottuneet pääsemään kyllä myös ihotautiklinikoissa, tarjoamalla esimerkiksi UVB-valohoitoa kymmenisen minuuttia päivässä kolmena päivänä viikossa. Jo 10-15 hoitokerran jälkeen läiskät ovat ihon tasalla, monet myös punoittavista muutoksista ovat painuneet kokonaan näkymättömiin ja potilas on vähintään yhtä tyytyväinen kuin päästessään kalatohtoreiden valtakunnasta viimeinkin kotiinsa jatkamaan entistä elämäänsä.

Mutta eikö kyseessä ole mitä luonnonmukaisin ja hellävaraisin hoitovaihtoehto ikävälle taudille? Luonnonmukainen kyllä, mutta hygieenisyydestä voi olla toista mieltä. Iso-Britannian terveysviranomaiset ehtivät syksyllä jo varoittaa kalahoitoon turvautuvia teoreettisestä tartuntatautien riskistä, sillä lämmin vesi, jossa kalat uivat ja jota ei voida vaihtaa tai desinfioida potilaiden vaihtuessa, saattaa mahdollistaa erilaisten taudinaiheuttajien, kuten hepatiitti-virusten tarttumisen potilaasta toiseen - etenkin jos hoitoja saavilla on jokin ihosairaus, jossa ihoon kehittyy herkästi haavaumia, kuten juuri psoriaasissa. En kuitenkaan ainakaan henkilökohtaisesti ole vielä ehtinyt kuulla, että tällainen tartunta olisi koskaan vielä päässyt tapahtumaan.

Löysin lääketieteellisten tutkimusten tietokannasta yhden tutkimuksen, jossa arvioitiin kalatohtoreiden tarjoamien hoitojen vastetta psoriaasissa. Siinä kalahoitoja saavien potilaiden vastetta verrattiin tavallista solarium-valoa saavien potilaiden hoitovasteeseen, mitä pidän omituisena. Jokainen ihotautilääkäri ja myös todennäköisesti suurin osa psoriaatikoistakin tietää, ettei solarium-valolla ole minkäänlaista tehoa psoriaasissa. Kalahoitoja saaneiden ihotilanne parani merkittävästi, ja potilaiden mielestä myös psoriaasi ei uusiessaan tuntunut uusivan niin hankalana kuin aikaisemmin - vaikkei pysyvää hoitovastetta kalahoidoilla saatukaan aikaiseksi. Kalahoito oli myös hyvin siedettyä, eikä haittavaikutuksia raportoitu - ellei sellaisena voi pitää hoitojen työläyttä ja hoitokertojen pitkää kestoa.

Suomalaiseen hoitokulttuurin en usko kalahoitojen rantautuvan. Meillä ei ole varaa laittaa kansalaisia viikkokausiksi laitoksiin makailemaan kylvyissä, vaan psoriaasin hoidot pyritään järjestämään potilaan arkitöiden ohella, ellei tauti satu sitten ole erityisen hankala ja invalidisoiva. Heidät, joilla tauti on hankala ja vaatii töistä irtaantumista, koitetaan saada ilmastohoitokuntoutukseen tai sairaaloiden osastohoitoon. Mutta psoriaasin tukihoidoksi Garra Rufan toivotan lämpimästi tervetulleeksi, kunhan vain hoitoja voitaisiin tarjota matalin kustannuksin kaikille sitä haluaville. Kun psoriaasiläiskien pinnalla jäköttävä hilse saadaan kuorittua irti - tavalla millä hyvänsä - niin pohjalta paljastuvaan tulehtuneeseen psori-ihoon pääsevät muut hoidot tepsimään paremmin.

Elämän valinnat ja psoriaasi

Kävin taannoin eräässä psoriaasikoulutuksessa, jossa kerrankin oli panostettu sisältöön psoriaatikon elämänlaadun osalta. Muuan ulkomainen arvostettu naistutkija, jonka nimeä en kerta kaikkiaan muista, oli perehtynyt psoriaasia sairastavien elämänkaaritutkimukseen, ja hän oli pannut merkille seikan, johon itse en ollut osannut kiinnittää huomiota. Nimittäin psoriaasi, joka tunnetusti puhkeaa herkästi juuri nuoressa aikuisuudessa, saattaa vaikuttaa epäsuorasti sairastuneen ihmisen koko loppuelämään perinpohjaisemmin, mitä äkkiseltään arvaisi. Laaja-alaisen, nopeasti ilmaantuneen iho- ja kenties nivelsairauden piinaama ihminen elää nuoressa aikuisuudessa juuri sitä aikakautta, jolloin tehdään tärkeitä valintoja opiskelujen ja työelämän suhteen. Taudin väsyttämä potilas saattaakin valita pidemmän ja työläämmän koulutuksen sijaan lyhyemmän ja helpomman reitin työelämään, tai vastaavasti kahdesta työpaikasta sen vähemmän vastuullisemman ja mahdollisesti pienemmin palkatun. Ja vaikka sairauden sittemmin saisikin hyvillä hoidoilla kuriin, niin potilas on kuitenkin jäänyt sille urapolulle, jonka taudista kärsiessään valitsi, ja putoaa ikään kuin kelkasta suhteessa siihen urapotentiaaliin, joka hänellä olisi ollut ennen psoriaasin puhkeamista.

Tämä on hyvä muistutus meille lääkäreille siitä, että hoidoista päätettäessä pieneltäkin tuntuvalla asialla voi olla potilaan koko loppuelämän kannalta ratkaisevan tärkeä merkitys. Nopea iho- ja niveloireiden kuriin saattaminen mahdollisista sivuvaikutuksista huolimatta ja potilaan toiveita kuunnellen auttaa pitämään hänet haluamassaan sisäisen potentiaalinsa mukaisessa uraputkessa ja saattaa estää häntä putoamasta elämän kelkasta.