Blogikirjoitukset ovat kunkin kirjoittajan omia ajatuksia. Psoria hoidetaan rasvoilla, valohoidolla, systeemisillä tai biologisilla lääkkeillä riippuen sairauden vaikeusasteesta.
Tonin blogi
Olen reilu kolmekymppinen ihotauteihin erikoistuva ihotautien erikoislääkäri.
Kerron blogivideoissani ja kirjoituksissani omasta viha-rakkaussuhteestani psoriin, arkipäivän aherruksesta taudin parissa, kaikesta mieleen juolahtavasta.
Samalla haluan rikkoa joitakin myyttejä, joita psoriin liitetään.
Kategoriat
7 käyttäjää on äänestänyt artikkelia.
Lääkärikin sairastaa
Herrä Lääkärille oli opettavainen kokemus joutua vähäksi aikaa sairaalahoitoon. Yksi lauantai olimme kavereiden kanssa nauttimassa loppukesän lämpimästä illasta, ja baaritiskillä tunsin kummallisen vihlaisun oikealla alavatsallani. Se tuntui juuri siltä, kun on kuntosalilla tehnyt tavallista rankemman vatsalihastreenin taukoviikolla laiskistuneille muskeleille. Liikkeissä tuntui kipua, mutta oudosti vain oikealla puolen.
Vitsailin heti, että nytköhän se umpilisäke on tulehtunut. Kaverit siinä, että no tuskinpa. Kokeile hyppiä oikealla jalalla, ja jos kipu ei siitä pahene, niin ei se mikään umppari ole. Päätin olla ajattelematta asiaa ja eksyttiin siitä yökerhoonkin tanssimaan ilman mitään isompia ongelmia. Seuraavana päivänä kuitenkin krapulapäänsäryn lisäksi tuntui outoa leiskuntaa muuallakin: edelleen oikealla alavatsalla. Käveleminen teki kipeää ja nousi vähän kuumettakin. Ja kun kipukohdasta yritti painaa vatsanpeitteitä sisäänpäin, kipu yltyi ja irti päästessään suorastaan leimahteli.
Arvasin, mistä oli kyse, ja pakkasin sairaalareissua varten lukemista, kannettavan tietokoneen, hammasharjan ja muun välttämättömän. Klassinen tapaus, kuulemma. Tulehdusarvot olivat koholla ja mieluiten sitä oli vain paikoillaan ilman turhaa liikkumista, ettei kipu pahentunut. Seuraavana arkipäivänä leikattiin, ja onneksi tähystyksessä. Umpilisäke ei ollut ehtinyt puhjeta, mikä on aina huomattavasti vaarallisempi tila kuin alkava tulehdus, jollaisesta itse kärsin. Eli hyvissä ajoin leikattiin. Mutta se ei pelastanut minua kahdelta sairaalayöltä julkisen sektorin sairaalassa samoissa hauskanruskeissa kalsareissa, joissa olen myös minä ihotauti- ja sisätautipotilaitani tutkinut. Aamuherätykset olivat hirveitä itseni kaltaiselle aamun torkkuilijalle. Yöllä taas oli mukava lueskella ja valvoa, kun osasto hiljeni huopatossutehtaaksi jo iltakymmenen maissa. Aamuisin sitten ensimmäinen herätys tuli, kun kyynärtaipeesta imettiin verta, ja toinen herätys oli lääkärinkierto. Ja kyllä tähystysleikkauksenkin jälkeen osaa vatsanpeitteet olla kipeitä! Ihan tuskasta sai älähtää, kun nousi sängystä seisomaan. Ja nesteyttivät vähän liikaa, kun piti käydä virtsaamassa puolen tunnin välein. Nyt vatsaani koristaa pari sievää arpea, mutta muuten olen hyvin toipunut. Ja töihin palannut, kuinkas muuten. Yhtä kokemusta rikkaampana. Kiitos hyvästä hoidosta Oysin henkilökunnalle!
Nupson kanssa jatkuu yhteistyö Oulun kylpylähotelli Edenin tiloissa lauantaina 11.9. Pidän esityksen psoriaasista ja kaikesta siitä, mitä se voi nuoren ihmisen elämässä merkitä. Miten tautiin sopeudutaan vai sopeudutaanko siihen koskaan. Mitä se vaikuttaa itsetuntoon, työelämään, seksielämään. Viimeksi tiistaina annoin kaksi uutta psoriaasidiagnoosia nuorelle aikuiselle. Muun muassa näistä keskustelutilaisuuksista nuorten psoriaatikkojen kanssa on kiittäminen siitä, että nykyään voin ymmärtää vähän paremmin, mitä sellaisen potilaan päässä liikkuu, kun lääkäri heittää hänen eteensä psoridiagnoosin. Asiaan vihkiytymättömälle se saattaa kuulostaa jopa jonkinlaiselta “tuomiolta”, tauti, joka ei parane! Ja sitten kun nettiin laittaa google-hakuun sanan “psoriasis” ja klikkaa kuvahaun päälle… kokeilkaa itse!
Tavataan lauantaina, ja kaikki kynnelle kykenevät mukaan!
Suora linkki | Tagit: sairaus, sairasloma
10 käyttäjää on äänestänyt artikkelia.
Pakkanen paukkuu…
Vuosikymmenen vaihduttua pakkasukko muisti ainakin tätä Oulun seutua kirpakoilla kolmenkymmenen asteen pakkasilla. Siihen kun yhdistää navakan pohjoisesta puhaltavan arktisen tuulen ja pöllyävän jään, olo on kuin jostakin Pohjoisnavan tutkimusretkikuntaa kuvaavasta dokumenttielokuvasta. Vain kahdensadan metrin kävelymatkalle kotoa sairaalan lämpöön täytyy varustautua kerrospukimin, pipon ja tuuheimman kaapista löytyvän kaulahuivin kera. Tämmöistä täällä pohjanmaalla!
Vuoden kylmin kausi on myös otollista aikaa erilaisille kiertäville flunssapöpöille. Yksi näistä kaatoi minutkin 39 asteen kuumeeseen ja kahdelle peräkkäiselle antibioottikuurille. Nöyrryin jopa yhden päivän sairauslomalle. Ennen sairauslomapäivää tuli töissä vietettyä eriskummallinen hetki erään astmapotilaan tullessa vastaanotolle, kun sekä lääkäri että potilas saivat pahan yskänkohtauksen samanaikaisesti, eikä pariin minuuttiin kumpikaan saanut suustaan muuta kuin pihinää ja köhinää. Potilaalla oli sentään mukanaan keuhkoputkia avaava lääke, ja vain vaivoin sain hillittyä haluni pyytää häneltä myös itselleni pientä siemausta piipusta…
No, nyt alkaa jälleen terveys palautua ja päivätkin pidetä. Ulkona on suorastaan kaunista, kun hopeiseen jääasuun pukeutuneet paljaat risupuut kimaltelevat matalalla loimuavassa talviauringossa. Taivas on purpuran ja vaaleanpunan sävyä, ja näkymät kuin talvimaisemapostikorteissa. Jokainen päivä on viitisen minuuttia edeltävää valoisampi.
Miltei päivittäin vastaanotolle tulee ekseemapotilaita, myös joitakin psoriaatikkoja, joilla pakkanen yhdistettynä talvistressiin ja kenties pikkuflunssaan on onnistunut räjäyttämään ihotilanteen. On mukavaa voida auttaa. Sairausloma, lyhyt osastohoitojakso tai kenties valohoitokuuri laukaisee tilanteen. Myös tohtorilla iho tahtoo kuivahtaa, ja perusvoiteita kuluu tasaiseen tahtiin hänelläkin. Hikoilu yhdistettynä talviviimaan on varma coctail, jolla poskipäät alkaa rusottaa kuin viinamäen miehellä konsanaan, ja ymmärrän taas hieman paremmin omia potilaitani, joilla ihosairaus ei suinkaan rajoitu pelkästään kasvojen alueelle.
Tähän aikaan vuodesta valohoitohuoneelle on aina tunkua ainakin meidän klinikassamme Oulussa. Toivotan jaksamisia valossa kulkijoille, täytyy varmasti olla välillä raskasta raahautua näissä pakkasissa ja työkiireiden keskellä kolmekin kerta klinikkaan, riisua talvivaatteet muutaman minuutin valotusta ja rasvausta varten, sitten kiskoa hynttyyt takaisin nahkean ihon ylle ja kiiruhtaa takaisin arkikiireisiin. Onneksi useimmissa tapauksissa ahkeruus palkitaan ja tunnollinen hoidoissa kulkeminen saa kutinan ja jatkuvan ihon pölisemisen kuriin. Kohta tulee kevät, lopputalven lämmittävä aurinko, hiihtoladuilta heijastuva uv-säteily, räystäiltä tippuva vesi. Jaksakaamme vielä pari kuukautta!
Suora linkki | Tagit: valohoito, ihosairaus, lääkärin vastaanotto
Sivu 1 / 1
