Kummilääkärinne…

Olen Toni Aho, reilu kolmekymppinen ihotauteihin erikoistuva ja pian valmis ihotautien erikoislääkäri. Kotipaikkakuntani on Oulu, jossa työskentelen tällä hetkellä OYSin ihotautien klinikassa. Muun työn ohella harrastan vaihtelevasti kaikenlaista kirjoittamista, urheilua ja matkustelua.

Ihotaudeista psori on atooppisen ihottuman lisäksi yksi lempilapsistani, sillä molempien sairauksien krooninen luonne luo haasteensa myös lääkärin työhön. On saatava näkökulma myös potilaan arkeen, hänen persoonallisuuteensa ja sisäisiin voimavaroihinsa, jotta voi antaa kokonaisvaltaista hoitoa. Pelkkä voide- tai tablettireseptin määrääminen ei ole riittävä keino auttaa potilasta saamaan tauti hallintaansa, vaan on nähtävä kokonaisvaltaisesti. Kestävän ja rennon hoitosuhteen luominen on tärkeää, potilas saa lähestyä lääkäriä sairautensa kanssa omana itsenään, omine heikkouksineen ja voimavaroineen.

Jatkuvasti kehittyvät hoidot tuovat mielenkiintoisen lisän ihotautilääkärin työhön psoriaatikkojen kohdalla. On pysyttävä ajan tasalla ja kerättävä uutta tietoa. Viime aikoina uusia lääkkeitä on tullut vuosittain, eikä ole tavatonta, että psoria sairastava potilas tulee vastaanotolle viimeisimmän tietouden kera, kun taas lääkäri on jämähtänyt samoilemaan menneiltä vuosikymmeniltä peräisin olevaan hoitokäytäntöjen viidakkoon. Sitä näkee valitettavan usein etenkin perusterveydenhuollossa seniorilääkäreiden kohdalla. Toisaalta tieto vanhenee tavattoman nopeasti, ja perässä on todella vaikea pysyä.

Pyrin suhtautumaan psoriin samankaltaisen viha-rakkaussuhteen periaatteen mukaisesti kuin potilaatkin usein tautiinsa suhtautuvat. Haluan tietää siitä kaiken, jotta osaan hyödyntää tuota tietoutta omassa työssäni ja auttaa sen avulla potilaitani. Mutta taudin kuriin saattamiseksi pelkkä lääkkeiden tai valohoitojen määrääminen ei riitä, sillä parantavaa hoitoa ei ole. On valjastettava käyttöön jokaisen psoriaatikon omat sisällä piilevät voimavarat, sillä viime kädessä juuri niistä roikkuvat elämänilon ja jaksamisen avaimet tilanteissa, joissa tauti puskee itsensä läpi parhaimmasta mahdollisesta lääketieteellisestä hoidosta huolimatta.