Rinta rottingilla

Kevät on alkanut arjen imussa. Vain kerran ehdin käväistä Espanjassa, jossa tutustuin jälleen paikallisten ihotautilääkäreiden työhön ja käväisinpä kuulemassa myös muutaman mielenkiintoisen esityksen psoriaasin hoidosta. Sielläkin, miltei ikuisen auringon maassa, hyödynnetään lamppuvalohoitoja aivan kuten meilläkin, ja esitelmöitsijä muistutti, että teho on yleensä niin erinomainen, että niihin kannattaisi turvautua paljon herkemminkin kuin kalliisiin systeemilääkehoitoihin, joilla saattaa olla myös vaarallisia sivuvaikutuksia. Valohoito on potilaalle yleensä mukavaa, turvallista ja nopeatehoista. Lääkerintamaltakin kuului terveisiä, uusia biologisia lääkkeitä on tullut Euroopassa markkinoille nivelreuman ja muiden autoimmuunisairauksien hoitoon, ja osalla niistä näyttäisi olevan hyvää tehoa myös psoriaasiin, eli voipi olla, että myös psoriaasin hoitoon tarkoitettujen biologisten lääkkeiden tarjontakirjo runsastuu lähivuosina. Jos yhdellä niistä ei tule vastetta, niin voi aina kokeilla toista. On upeaa, että lääketiede kehittyy vuosi vuodelta. Ongelma vain on, että miten pieni ihotautilääkäri pysyy kaiken kehityksen perässä. Ja myös se, miten potilaan saa lopulta johdatettua oikean hoidon pariin ja motivoitumaan siihen.

Sain ihotautilääkärin paperit viimein kouraani lopputalvesta, eli en ole enää "pelkkä" ihotauteihin erikoistuva lääkäri vaan ihan oikea erikoislääkäri! Sitä varten pitikin kulkea pitkä, yli kahdentoista vuoden tie lukion jälkeen. Eli ei ihme että nyt resepteihin leimatessani "Toni Aho, ihotautien erikoislääkäri" rinta meinaa kaartua rottingille. Lisäilona tiedossa on toukokuun lopussa järjestettävät klinikan valmistujaisjuhlat, joiden tiimoilla kokoonnumme kaikki kynnelle kykenevät klinikasta valmistuneet erikoislääkärit ja vielä erikoistumassa olevat lääkärit yhteen musiikin, ruuan ja erilaisten kisailujen merkeissä. Usein perinteisiin kuuluu myös päivänsankarin pukeminen toinen toistaan typerimpiin naamiaisasuihin, mutta mihin asuun, sitä salaisuutta varjellaan viimeiseen saakka. Eli saan kauhu kurkkua kuristellessa vain pelätä pahinta. Lupaan kuitenkin laittaa blogiini kuvan asukokonaisuudestani, kunhan päivä lopulta koittaa. Tai no... ainakin jos asukokonaisuus on koko perheen nähtäväksi sopiva, kun siitäkään ei aina ole takeita.. ;)

Talven tuiverrusta

Taitaa olla kummilääkärin aika kirjoittaa vähän kuulumisistaan taas. Viimeksi sairastettiin umpilisäkkeen tulehdusta, ja se onkin hienosti parantunut. Lämpimät kiitokset kirurgeille hyvästä hoidosta! Arpi on pieni ja sievä, ja jää mukavasti vatsamakkaroiden väliin piiloon. Tosin nyt on alkanut jälleen "kesäksi kuntoon" kampanja ja tarkoitus olisi löytää se sixpäkki sieltä jostakin kesäkeleille näytille. Painonhallinta ei ole helppoa, sen olen huomannut, ei enää tässä iässä. Kaamos lisää ruokahalua ja makeanhimoa, ja sitten kaikenlaiset kiertävät virustaudit estävät herkästi liikunnan harrastamisen. Viimeksi alkuviikosta olin kuumeisessa räkätaudissa, ja olenpa melko varma, että myös te muut olette joutuneet tänä talvena sairastelemaan. Sen verran tuntuu olevan erilaisia epidemioita liikkeellä.

Sitten viimeisimmän blogimerkintäni on taas annettu uusia psoridiagnooseja ja tutut potilaat ovat käyneet kontrolleissa. Joillakin iho on pysynyt täysin terveenä, kiitos kenties jonkin erinomaisen hyvin toimivan hoidon, joillakin taas tauti leimahtanut koko vartalon kattavaksi erytrodermiaksi. Se on aina yhtä dramaattista, kun tauti äityy niin hankalaksi. Ei ole ihme, että on uupunut, elämä näyttää pimeää puoltaan; hilse pölisee ja estää kaikenlaisen normaalin sosiaalisen kanssakäymisen ja vaatehuollon, viluttaa, masentaa. Elämä muuttuu selviytymistaisteluksi. Erytrodermia on jopa henkeä uhkaava tila. Iholla on tärkeä rooli nestetasapainon ja lämmön säätelyssä, ja pidempään ihon helottaessa nesteet, bakteerit ja lämmön läpi päästävänä alkaa suola-arvot heitellä, elimistö kuivuu ja kaikenlaiset keuhkokuumeet ja muut pöpöjen aiheuttamat taudit alkavat lisääntyä. Hankala erytroderminen psoriaasi on hoidettava huolella ja yleensä osasto-olosuhteissa, veriarvoja ja verenpainetta tarkkaillen. Valohoidot eivät tule kyseeseen ja voidehoidotkin ovat tehottomia, voiteiden sisältävät ainesosat vain hurahtavat ihon läpi ehtimättä juurikaan vaikuttaa ihosolukkoihin ollenkaan. On aloitettava suun kautta otettavia tai piikitettäviä hoitoja, ja yleensä siitä hienosti kuitenkin toivutaan taas takaisin arkiaskareihinsa.

Viime päivinä olen kehitellyt pientä luentoa ihotautipotilaan, eritoten psoriaatikon, hoidon erityispiirteistä. Tarkoitus olisi vähän valistaa terveyskeskus- ja työterveyslääkäreitä. Joskus kuulee, että ihotautipotilaiden sairautta on taipumusta vähätellä niissä hoitoyksiköissä, joissa heihin ei ole ehditty tottua. Aion kertoa kollegoille ihopotilaan arjesta, miltä tuntuu elää vaseliini-, veri- ja öljytahraisisten lakanoiden ja alusvaatteiden keskellä, kulkea valohoidossa lastenhoidon ja työkiireiden ohella, ja yrittää vielä ehtiä siinä hötäkän keskellä voitelemaan itsensä öljyllä pahimmillaan kolmestikin päivässä. Kuinka paljon helpompaa on muita tautia sairastavilla, ajatellaan vaikkapa verenpainetautia, jolla on samalla tavoin merkitystä koko elimistön hyvinvoinnille. Yksi tai kaksi nappia päivässä! Miten helppoa, siihen menee minuutti tai kaksi. Kun taas ihotautipotilaan ihon hoito vaatii aivan toisenlaisia uhrauksia, ja lääkäriltäkin se kysyy haasteita, jotta saa potilaan motivoitua itseään hoitamaan.

Hilseetöntä ja aurinkoista vuotta 2011 kaikille!