Lukuloman jälkeinen ahdistus…

Kolmen viikon lukuloman jälkeen töihin palaaminen tuntuu mielenkiintoiselta... Täällä pohjoisessa alkaa jo aamut hämärtää ja herääminen on vaivalloista. Ensimmäiset työpäivät menevätkin kadonnutta päivärytmiä tavoitellessa.

Erikoislääkärikuulustelun tarkoituksena on mitata erikoistuvan lääkärin teoriatietoutta omalta erikoisalaltaan, eli minun kohdallani ihotaudeista. Ihotautilääkäriksi erikoistuminen kestää kuusi vuotta, eli lääkärin 5-6 vuotta kestävän peruskoulutuksen jälkeen opinnot jatkuvat vielä 6 vuotta lisää ennen kuin saa viralliset erikoislääkärin paperit. Tuo rajapyykki on siis minulla juuri eteen tulossa. Mielenkiintoiseksi vaadittavan oppimäärän omaksuminen tulee siinä vaiheessa, kun juuri viettämäni lukuloman aikana kaikki pitäisi ahmaista sisäänsä tenttiä edeltävän parin viikon kuluessa. Perusoppikirja sisältää 1600 sivua, ja sen lisäksi on hallittava ihopatologiaa tuhannen sivun edestä ja vieläpä joitakin vuosikertoja tärkeimmistä lääkärilehdistä niissä julkaistujen ihotauteja koskevien artikkeleiden osalta.

Tentti itsessään kestää 6 tuntia, ja siinä ajassa on ehdittävä vastata kuuteen esseekysymykseen. Tällä kertaa kysyttiin filaggriini-proteiinista (jolla on osa atooppisessa ihosairaudessa sekä perinnöllisessä iktyoosi-ihosairaudessa), klamydiasta, valoihottumien diagnosoinnista, rakkulataudeista ja tyvisolusyövän hoidoista. Psoriaasista ei tällä kertaa kysytty mitään. Aiemmissa kokeissa psoriaasista on kyllä kysytty, muun muassa psoriaasin perinnöllisyydestä ja biologisista hoidoista. Kun ei seitsemään vuoteen ole joutunut tentteihin tai kokeisiin osallistumaan, niin kidutusta on jo pelkästään se, että kirjoittaa pitkiä sepostuksia kynällä. Käsi puutuu, peukalonhankaan tulee rakkula, pyyhekumi lennähtää lattialle...

Kun moisen pänttäämisen jälkeen palaa töihin, menee vähän aikaa vain orientoituessa. Mielessä vilkkuu kaikenlaisten harvinaisten ihosairauksien ilmentymäkirjo, tautien, joihin keskiverto ihotautilääkäri ei todennäköisesti uransa aikana koskaan törmää. Tuntuu että tietää vieläkin vähemmän kuin vielä vuosi sitten, nyt kun tietää mitä kaikkea ei tiedä tai muista. Opiskelu on kummallista!